Studiopäiväkirja osa 3

Lehmälän tupaan viritettiin mikit vastakkain, jotta Tiku ja Taku saisivat pällistellä toisiaan laulaessaan. Näin saisimme myös muodostettua luovan sateenkaaren välillemme. Laulut saatiin päivässä narulle, joskin muutama kipale vaatii vielä hinkkausta ja lyriikoita Helsingin päässä.

Koska Rhodes oli raahattu paikalle päätimme myös äänittää sitä ja akustisia ynnä muita kitaroita. Sanna pääsi myös jälleen lesoilemaan nokkahuilullaan ja heitti soolot narulle. Koettiimpa äänitysten lomassa myös melodica-battle. Kun Lehmälän äänitykset alkoivat olla valmiina pidimme kuuntelujuhlat. Näissä juhlissa kuvasimme myös hieman musiikkivideomateriaalia, voipi olla tosin etteivät nämä nauhat koskaan päädy Voicelle asti.

Viimeisen illan ohjelmaan kuului niinkin ufoa meininkiä kuin järvikaiun nauhoittaminen. Joonatan veteli hitosti piuhaa pitkin metikköä ja alkoi päästellä ultraääniä järvelle. Toivomme ettei paikallisen ufomiehen yhteys kolmanteen ulottuvuuteen kärsinyt tästä häiriöstä. Ainakin me saimme todella hienon ja autenttisen soundin Bodomin lauluihin.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin ne Hanska-miehetkin saapuivat meitä noutamaan, tosin ilman Virveliä tällä kertaa. Kamat autoon, ukot saunaan, viimeiset letut naamaan ja sitten koko porukka kohti Helsinkiä. Matkalla kotia kohti pysähdyimme viehättävään kuppilaan nimeltä Highway Hill. Kohtasimme todellisen lännen tunnelman ja hajun. Kantri-tunnelman takasi terassille johtavat traktorin jäljet pellolla.

Lehmälästä jäi käteen hyttysenpistoksia, mukavat muistot lettukesteistä ja kalasaaliista sekä käsittämättömän upeat pohjat tulevalle albumille. Erityis-kiitos lähetetään Anille, Juholle ja muille Lehmälän kesäasukeille. Työskentely jatkuu nyt Helsingissä, viime silaus levylle luodaan kesämuistot mielessämme.

PS. Keksimme taas (jo viidennen kerran) uuden nimen levylle ja tällä kertaa se on lopullinen.

Studiopäiväkirja osa 2

Aamu valkeni kauniina ja bänditoiminta siirrettiin pihalle. Tytöt ruskettivat itseään ja Joonatan vaihtoi kitaraan kieliä. Päivän kääntyessä iltaa kohden aloimme kärsimättöminä odottaa rumpaliamme Rekoa, jota nyttemmin myös Teroksi kutsutaan. Lopulta Reko soitti ja kertoi olevansa jo aika lähellä Kuhmoa, josta pelästyimme aika paljon, koska Kuhmo on ihan pirun kaukana Kuhmoisista. Vitsimiehenä tunnettu Tero oli kuitenkin ihan oikealla suunnalla ja pian tuo Marinkylän kovin rallikuski karauttikin pihaan amistyyliin. Hommat jatkuivat rumpujen kasauksella ja illan päätteeksi saunoimme ja fiilistelimme taas kerran.

Seuraavana päivänä alkoikin sitten todellinen työ. Kamat olivat jo kasassa joten aloimme tehdä soundtsekkiä. Kun soundit olivat kohdillaan, hurautimme kylille hakemaanLindan joka tulisi ikuistamaan äänityssessiot. Sitten se alkoi, hurja äänittäminen. Koko bändin voimin soitettujen biisien rumpuraidat saatiin nauhalle kolmessa-neljässä tunnissa. Miinus kessu- ja pissatauot. Tunnelma oli kertakaikkisen mahtava! Sitä sitten hieman juhlistimmekin hyvän ruuan, virvokkeiden, tanssin ja laulun merkeissä. Toisilla juhlat jatkuivat jopa aamuyhdeksään...

Juhlista toivuttuamme kuuntelimme vielä kertaalleen rumpuraidat läpi ja totesimme ne silkaksi neroudeksi.

Nauhoitukset jatkuivat bassoilulla, valitettavaa oli että jouduimme hyvästelemään Rekon, sillä hän on suomalaisen työn sankari. No kesä kuivaa. Bassottelu sujui hyvin, eikä Pinja käynyt pahemmin kiukuttelemaan koska hänet ehdittiin ruokkia ajoissa. Muutama kappale jätettiin odottamaan tuoretta kättä eli seuraavaa päivää. Aamupäivän bassosessioiden jälkeen Sanna ja Pinja suuntasivat kirkolle sukulaisseurassa, Joonatanin jäädessä siivoamaan bassoraitoja. Kuhmoisten kirkonkylällä meno oli villiä. Kävimme kirjastossa netissä ja Sahanrannassa nauttimassa kesäiset siiderit. Kesä tosin oli hitsin kylmä. Retki oli avartava ja antoi uusia eväitä luomistyöhön. Ruokavarantojen täydennyksen jälkeen palasimme Lehmälän rauhaan.

Joonatan aloitti kitaralla räimimisen, jolloin meidän muiden oli parempi paeta laiturille. Lehmälän ikkunat helisivät kun tuo kitaroiden Sir Väinämöinen pani parastaan. Kun uskaltauduimme takaisin Lehmälään, siellä meitä odotti kaksi valmista biisiä. Disko ja Pianonvirittäjä kuulostivat tajunnanräjäyttäviltä. Bodomiin Joonatan oli juuri löytänyt etsimänsä soundin, kun Vox sanoi poks. Tästä johtuen päätimme jatkaa seuraavana päivänä lauluäänityksillä.

Studiopäiväkirja osa 1

Lehmälä - maassa maan tavalla

Jalankulkuämpärin toisen albumin äänitykset käynnistyivät viimeisten treenisessioiden jälkeisellä taksiroudauksella. Rekon rummut piti saada Hernesaaresta Kaapelille. Tähän toimitukseen saimme avuksi ensin niin nyreän ("niistä kamoista pitäisi ilmoittaa tilatessa") mutta myöhemmin humoristiksi ("eteenpäin sanoi mummo lumessa") paljastuneen taksikuskin. Kaapelilla alkoi armoton tavaroiden sumpliminen ja pakkaaminen, jonka ohessa Sanna lesoili uudella vaaleanpunaisella nokkahuilullaan. Viimeisten toimintasuunnitelmien valmistuttua väsyneet Jalislaiset lähtivät uneksimaan Lehmälän autuuksista.

Seuraava päivä alkoi jo klo 9 kun osa porukasta lähti kaupungille metsästämään mikkiständejä. Eikä mitä tahansa ständejä vaan kyseessä olivat harvinaisiksi osoittautuneet lyhyet, puomilliset ja limpulliset ständit. Viidennenkään musiikkikaupan kohdalla ei onni meitä suosinut, vaan jouduimme tyytymään limpun sijaan kolmijalkaan. Kohtasimme taas Kaapelilla jossa kamojen kasaaminen oli hyvässä vauhdissa. Noin kello 12 Kaapelin pihaan päräytti suuren suuri harmaa auto (www.keikkamestari.com), josta astui ulos iloisia Kuusankoskelaisia. Isä ja ystävät olivat saapuneet! Sitten laitettiin hihat heilumaan ja kamat oli autossa alle tunnissa. Lihas senkuin värähteli, kun hillittömät kelanauhurit ynnä vahvistimet nostettiin Mersun peräloosteriin. Jengi autoon ja matka kohti Kuhmoisia saattoi alkaa.

Matkan varrella pysähdyimme tankkaamaan ihmisravintoa ja -juomaa Lahen kaupungista. Suurperheen eväin jatkoimme matkaa studion suuntaan. Ennen Kuhmoista meidän tosin piti vielä pysähtyä ruokailemaan, jotta perille päästyä jaksaisimme ilman kiukuttelua ruveta studion kasaamistyöhön.

Noin seitsemän-kahdeksan aikoihin olimme vihdoin perillä Lehmälässä. Hallelujah! Tavarat siirtyivät rivakkaan maalaistalon sisuksiin ja kuski seurueineen pääsi jatkamaan matkaa takaisin sellun luvattuun kaupunkiin.

Naisväki otti haltuunsa majoittautumisen ja ruokahuollon, kun miesväki keskittyi studiokamojen kasailuun. Kun työpäivä alkoi olla pulkassa, lähdimme ottamaan tuntumaan maalaiselämään. Saunan lämmössä ja virkistävässä järvivedessä huljutetut musikantit fiilistelivät tulevia päiviä virvokkeiden ja sukulaisten parissa.

Lomat ohi ja puserrus alkaa

Moikkista moi!
Lomat on nyt lomailtu ja olemme palanneet kaupunkiin kera yhden melkein valmiin levyn. Teemme tännekin seikkaperäisen raportoinnin äänityksistä kuvien kera, kunhan Pinja ja Sanna pääsevät töiltään taas hieman luomaan. Palaamme siis piakkoin...

Hiljaisuus loppuu nyt

Edellisestä kirjoituksesta on aikaa, mutta olemme olleet niin kiireisiä ettei oo vaan ehtinnynnä. Mitä tässä välissä sitten on tapahtunut?

Sanna ja Pinja kävivät Espoon perukoilla kylpylälomalla hakemassa inspiraatiota puuttuviin lyriikoihin. Kylpyläkartanossa oli ihanan rentouttavaa ja mukavaa, rouvilta tosin unohtui kynä kotiin eikä sanoituksia saatu kirjoitettua. Toki olisimme voineet ehkä saada kynän lainaksi respasta, mutta ne repetsuunin tytöt oli niin kiireisiä omaishoitajien kylvettämisen kanssa ettei kehdattu häiritä niitä. Sen sijaan keskityimme kylpemiseen, ihon rasvailuun ja ruokailemiseen. Saatettiin siinä salaa jokunen drinkkikin ottaa...


Tulevat Suomen huippumallit kylvyn raikkaina

Kylpylän jälkeen pidimme muutamat treenit ennenkuin Reko-rumpali lähti Inksan kesälaitumille lomailemaan ja itsekukin meistä juhannuksen viettoon.

Viime viikolla Sanna ja Pinja tekivät uusia laulustemmoja ja muutenkin treenasivat laulamista. Historiallinen viikko sinänsä että meillä oli JOKA PÄIVÄ treenit, että se niistä helteistä ja auringosta. No lauantain ja sunnuntain pidimme Jalis-vapaata.

Tällä viikolla meillä on treenit koko bändin kera ma-ke ja torstaina suuntaamme studiokaluston kanssa kohti Kuhmoista. Jalankulkuämpärin toisen levyn äänitykset alkavat tällä viikolla!!!!!! Wohooooo!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kyllä tätä on odotettukin jo kauan.


Tähän ihanaan talo-vanhukseen Isojärven rannalla rakennamme studion

Olemme studion uumenissa eli rennosti maalla 2.-12.7. ja sen jälkeen pidämme loppu heinäkuun lomaa Jalankulkuämpäristä (jos maltetaan). Mutta kirjoitamme äänityksistä päiväkirjaa ja pistetään sitten raporttia tännekin, kunhan päästään takaisin internet-yhteyksien äärelle. Lisäksi ystävämme Linda tulee paikalle ensimmäiseksi viikonlopuksi ottamaan kuvia sessioista, joten saadaan kerrankin kuvia koko porukasta.

Palaamme siis myöhemmin kesällä - ihanuutta, aurinkoa ja kesäelikoita elämään!

Ruususeremonia

Meillä oli eilen toiset treenit uuden kokoonpanon kanssa. Tulevan levyn biisien treenaamisen lisäksi pidimme pienimuotoisen ruususeremonian. Seremoniassa kysyttiin uusilta soittajilta haluavatko he ryhtyä tähän suureen seikkailuun kanssamme. Molemmat vastasivat myöntävästi. Siksipä paljastammekin nyt keitä he ovat!

Ketään ei varmasti yllätä että ensimmäisenä värväsimme uudeksi kitaristiksi Joonatanin. Hän on ollut läheisesti bändimme kanssa tekemisissä kohta jo kuusi vuotta, toimien milloin miksaajana, äänittäjänä, tuottajana, kitarateknikkona, kitaristina, bassoteknikkona, basistina ja muuna musiikin yleisapumiehenä. Jatkamme siis hyväksi havaittua yhteistyötä entistäkin tiiviimmin.


Joonatan

Rumpalin etsintäkin kävi yllättävän helposti. Ensimmäisen rumpalimme Jaanin kautta löysimme oman kylän pojan Rekon paukuttamaan rumpuloita. Reko on Jaanin serkku ja näin olleen saatiin Mänttärin suvun edustus taas tasapainoon bändissä. Parhaimmillaanhan Jalankulkuämpärissä oli jopa 3/4 Mänttärin sukua (JaaniSannaTuija). Reko istuu remmiin paremmin kuin hyvin, soitto toimii ja läpät lentää niinkuin tehtaan varjossa kasvaneella vain voi.


Reko on kyllä täysi-ikäinen vaikka tässä näyttääkin 12-vuotiaalta.

Eilisestä jäi niin hyvä mieli, olemme aivan liekeissä!!! Sanna ja Pinja menevät viikonloppuna kartanokylpylähotelliin rentoutumaan ja tekemään tekemättömät lyriikat loppuun. Sitten jatketaan taas tiukalla treenillä kohti heinäkuuta.


Muikeat kesä-Rouvat

Koeajossa

Ensimmäinen koeajo suoritettu, hyvin pelitti uudistettu moottori. Varokaas vaan sillä täältä tullaan ja kovaa!

Treffeillä

Rouvat treffailevat ahkerasti ja toivovat että kohta jo styylataan vakkariin...

Mietintätauko

Viime viikonlopun treenien lopputulema oli se että Eeva ja Tuija päättivät lopettaa Jalankulkuämpärissä soittamisen. Rouvien eroon ei liity mitään suurempaa draamaa, he vain haluavat tulevaisuudessa keskittyä muihin asioihin ja harrasteihin. Pinja ja Sanna etsivät nyt siis bändiin uutta rumpalia ja kitaristia, ja Jalankulkuämpärin seuraava levy äänitetään sitten kun nämä henkilöt ovat löytyneet. Ilmoittelemme aikatauluista ja uusista kuvioista lisää kunhan on jotain ilmoitettavaa. Suuret kiitokset Eevalle ja Tuijalle näistä upeista vuosista, kaikkea parhautta elämään ja Tsemppi-halit!

Roketti-rokki-meininki

Viime viikonlopun bänditoiminta käsitti pitkästä aikaa keikan, ihanaa! Kyllä sitä oltiin odotettukin. Välillä tuntuu ettei koko bändiä ole olemassa, kun keikkoja ei ole. Mutta lauantaina pääsimme ihanasti keikaroimaan DTM:n lavalle.

Jarkko Blast Onesista oli lupautunut meille roudausavuksi, kun sillä on pakettiauto. Klo 15 Eeva ja Jarkko hakivat rummut Mäkelänkadulta ja sitten Pinjan, miksaaja Joonatanin ja basso- ja kitarakamat Kaapelilta. Tuija ja Sanna tulivat suoraan DTM:ään, kun roudailtavaa oli niin vähän eikä autossa ollut istumapaikkoja. Rouffa-ryhmämme saapui Roballe klo 16 ja aloimme kamojen kasauksen. Illan järjestäjä Kristiina oli jo avustajineen koristelemassa paikkaa teeman mukaisesti. Soundtsekki tehtiin hieman vajaana, kun illan toinen bändi jonka kitarakamoja Sanna lainasi, tuli mestoille vasta meidän jo poistuttua ruokailemaan. Mutta hyvin siitä selvittin kun pikku-Fenderissä on kaksi inputtia niin saatiin Sannankin kitaraan hieman mökää. Tsekin jälkeen Eeva lähti kotiin nukkumaan, kun edellisen yön unet oli jääneet muutamaan tuntiin, kiitos tuurauskeikan Hämeenlinnassa ja aamutyön. Mylsän mafia meni syömään pitsaa ja sen jälkeen Sannalle laittamaan tukkaa ja meikkaamaan. Tuija oli tullut omalla autolla Tampereelta ja tuonut Eevalle treenikäyttöön tuulettimen, joka käytiin heittämässä treenikselle. Samalla poikettiin Pinjan kotona hakemassa "mikkivalot" ja muita hänen unohtamiaan tärkeitä tarvikkeita kuten verkkosukkahousut. Kyllä autoilu on mukavaa!


Bändipaitoi, rinuleit ja pikkareit

Sanna, Pinja ja Tuija meikkasivat ja kähersivät tukkaa tuonne klo 21 tienoille, sitten poikkesivat hakemaan Eeva päikkäreiltä ja koko ryhmä suuntasi takaisin keskustaan. Mamassa olikin jo täysi tohina päällä ja Rouvat Ämpärit suuntasivat kellarikerroksen labyrintin kautta bäkkärille. Sieltä löytyi myös illan toinen bändi Stiff Lip. Nautiskelimme virvokkeita ja heitimme hieman läpyskää turkulaisten kanssa, Oulun murteella tietennii.

Jalankulkuämpärin keikka alkoi klo 00.00, intro-biisi skipattiin koska Kristiina oli järjestänyt upeat spiikit ja esittelyshöyt. Otetaan se intro sit seuraavalle keikalle. Setissä oli 11 biisiä, joilla kai pääsimme siihen toivottuun 30 minuuttiin, ei paljon tullut katseltua kelloon keikan aloituksen jälkeen. Yleisössä oli muutamat tutut naamat ja paljon uusi tuttavuuksia. On aina hämmentävää nähdä tuntemattomien ihmisten laulavan mukana kaikissa biiseissä... Mutta ah niin fantsua! Rouvat eivät itse oikein tienneet miten keikka meni. Havaittavissa oli ehkä pientä jäätyneisyyttä, kenties johtuen pitkästä keikkatauosta, josta kuitenkin päästiin yli keikan loppua kohden. Lisäksi lavasoundi oli jotenkin ihan puuroa, mutta onneksi se puuro ei kiehunut yleisön puolelle vaan kehuja tuli paljon. Jopa baarihenkilökunta osti levyn! Ja se on jo paljon se.
Koko ilta oli erittäin onnistunut ja hauska. Erityispontsit Kristiinalle koristeluista, paikka näytti tosi hienolta ja mahtavaa että on välillä jotain spessuakin eikä aina samat tylsät baarin seinät.








Kuvat: Heidi Humina

Ensi viikonloppuna jatkamme harjoituksia ja treenaamme uusia biisejä studiokuntoon. Lisäksi sävellystyön harjoitteita jatketaan ahkerasti ja koitetaan saada kokonaiset 12 biisiä äänitettäväksi levylle. Kesäkuuhun mennessä laitamme myös myspaceen maistiaisia uusista biiseistä...

Keikka edessä treenit takana

Juhlimme vapun päättymistä treenaamalla. Sanna ja Tuija pääsivät ensimmäisen kerran näkemään uuden treeniksen ja tytöt olivat heti ihastuneita. Lauantaina oli PinjaSannaTuija-treenit, Eevalla oli koiravieras jota hänen täytyi viihdyttää. Bändin mylsäläiset pistivätkin haisemaan ja tekivät yhden kokonaisen uuden biisin (työnimenä Nirvana-Murmus) ja viimeistelivät Pinjan ja Sannan alkuun paneman toisen uuden kappaleen (työnimi on Kesäinen lintulaulu). Lintulaulu on saanut alkunsa jo aiemmin keväällä Ticun ja Tacon yllätys-perjantai-koti-treeneissä, joihin leidit varustautuivat baskereilla, paljettihuiveilla ja uruilla. Kyllä oli luovaa! Ja nyt kappale on saatu jo 3/4 bändillä haltuun ja hautomoon. Vain komppi puuttuu. Ja sanat, mutta ne tulee sit kesäkuun alussa, kun rouvat lyyrikot vetäytyvät lyriikka-workshoppiin jonnekin kylpylän tapaiseen ympäristöön. Lauantain treenien jälkeen menimme vielä Eevalle syömään, bondaamaan ja kalentereita sumplimaan.

Sunnuntai alkoi 11:30 laulukamojen ja niiden toimimattomuuden ihmettelyllä. Onneksi Super-Mikko oli ollut treeniksellä aamusta alkaen ja osasi testata uudet kaiutinkaapelit jollain sähköhärpäkkeellä todetakseen, että piuhoissa on systeemit väärinpäin. Pistämme kaapelit siis Joonatanille oikomishoitoon. No onneksi mökää saatiin ulos PA:sta vanhoillakin piuhoilla. Sunnuntain treenit koostuivat lähinnä DTM:n keikan settilistan kasaamisesta eli vanhojen biisien muistelusta. Ensimmäinen kierros vanhoja kappaleita soittaen oli ihan jees ja hauskaa, kun niitä ei olla sitten helmikuun soitettu, mutta jo toisella kiekalla tuntui puhti olevan poissa. Ei vaan enää jaksa innostua niistä vanhoista niin paljoa, kun on uusia parempia tiedossa. Onneksi sentään Vampyyrihipoista ja Poseidonista (Agia Napa -92 vai mikä se oikee nimi on) ollaan tehty hieman -vain hyvin hieman- uudet versiot, jotka jaksavat innostaa ainakin meitä...

Saimme setin kursittua DTM:ssä vaadittuun 30 minuuttiin, mikä on muuten todella lyhyt aika, kun meillä on niin paljon hyviä huumorivitsejä mitkä täytyy myös ehtiä kertomaan. Pidimme pienen tauon ja sen jälkeen esittelimme Eevalle edellisen illan uudet tuotokset. Äänitettyämme uudet tsipaleet/raakileet pistimme pillit pussiin ja läksimme viettämään hyvin ansaittua omaa aikaa kukin tahoillemme.

Seuraava raportti DTM:n keikasta ja siitä viikon päästä onkin taas treenit. Jibijibijibiii!

Sunnuntaina 10.5. klo 16-18 Sanna on vieraana Radio Helsingin Levylaukussa
http://www.radiohelsinki.fi/radio-helsingissa-tapahtuu/6456/su-105-klo-16-18-vieraana-muusikko-sanna-vakeva/

DTM L-World 09.05.2009

Kulttuuripuuro

Rouvakaarti kokoontui taas harjoittelemaan bänditoimintaa ja hieman muutakin toimintaa. Perjantaina aloitimme soittelun klo 17, paitsi ensin pidettiin alta pois ikävät eli raha-asiat palaveri ja kalenterien tsekkaaminen seuraavien treenien varalta.

Olemme vaihtamassa treenistä ja siksi sumplimme myös rahoituskuvioita uusiksi. Jalankulkuämpäri pärjäsi 10 vuotta ilman treenistä, mutta keväällä 2008 totesimme että nyt tarvitaan oma kämppä jossa saadaan rauhassa rellestää. Sellainen löytyikin kivojen ja puolituttujen bändien kautta. Treenis oli iso, mutta siellä oli myös monta bändiä, ja kämppä ei päässyt täyteen potentiaaliinsa siellä vaeltavien valtavien rojukasojen takia. Lisäksi yhteiset julkiset tilat (siis vessat) olivat aivan kammottavassa tilassa... Siis todella järkyttävässä. Ja me nyt sentään ollaan joskus treenattu sellaisessa viemäriltä haisevassa kellarissakin, ettei todellakaan ihan pienistä pelästytä. Nyt saimme kuitenkin tarjouksen kämpästä, jossa on vaan kaksi muuta bändiä meidän lisäksi ja yleiset tilat (eli ne vessat) on aivan luksukkaita. Ja tämä siis samaan hintaan kuin tuo edellinen kakkaluola. Uudet treeniskaverimme ovat Superchrist ja joku coverbändi. Niin ja tietenkin Blast Ones joka kulkee meidän kanssa vähän niinko treeniskimpassa, koska Eeva soitti siinä ennen rumpuja.

Varsinaisen treeniosion aloitimme kertaamalla uudet valmiit biisit. Mikä oli oikein hyvä ajatus kun pitkään aikaan ei olla soitettu mitään valmista vaan raakileita hinkattu, jolloin on päässyt unohtumaan että on meillä ihan oikeitakin biisejä olemassa. Jotka on jopa hyviä! Siis ihan pirun hyviä! Ainakin meidän mielestä... Kertauksen lisäksi treenasimme kantria ja Rakkauden Puutarhuri alkaakin löytää lopullisen muotonsa ja omat pikku nyanssinsa. Se on ihanan erilainen verrattuna muuhun materialiin. Melko kevyt ja lyhyt jolkotus, mutta kiva. Ja sanat tihkuu erotiikkaa, uuuh. Lisäksi sovitimme Rokkibiisiä kevyemmäksi, kun ei me olla ihan niin rok sitten kuitenkaan. Ja biisille löydettiin aihe ja nimikin. Se on siis nimeltään Onnelliset hymyilee ja siinä on lääkkeet loppu. Sanna ja Pinja askartelevat sanat kasaan seuraaviin treeneihin mennessä.

Eeva ja Tuija lähtivät hieman ennen yhdeksää Eevan residenssiin nukkumaan, koska Eevalla oli tiedossa työvuoro lauantaiaamuna klo 5 ja Tuijalla ol mahoton flunssa. Sanna ja Pinja jäivät vielä treenikselle hieman soittelemaan. Rouvat rääkkäsivät itseään ja treenisnaapureita soittamalla Varjoa, Murmursia ja Jalankulkuämpäriä kahdestaan. Aivan upeaa, onneksi eivät sentään virsiä laulaneet! Lisäksi joidenkin uusien Jalis-biisien melodioita ja urkukuvioita kehkeytyi uusiksi duon käsissä. Ei menny hukkaan sekään sessio siis. Treenikseltä Rouvat siirtyivät Heinikseen ja kotimatkalla Tuijalle lähti viesti jossa siirrettiin lauantain treenien alkua puolella tunnilla...


Laulutaiteilija tunnelmoi

Lauantaina Sanna, Pinja ja Tuija aloittivat klo 12:30 treenit sumplimalla ja sovittamalla kitaraosuuksia. Oli siis tarve katsastaa että mitä Sanna soittaa ja missä kohdin, koska haluamme pitää kakkoskitaran mausteena. Ja näin saadaan Tuijalle tilutuksia lisempää biiseihin, kun Sanna voi kompata. Kävimme siis uudet biisit läpi ja jokusen uuden jutun Tuija keksikin itselleen soitettavaksi. Lisäksi hieman vingutettiin urkuja, tai siis Sanna vingutti. Eeva pääsi töistä klo 14 jonka jälkeen hän saapui treeneihin. On se ihme muija kun jaksaa! SPT esittelivat uudet iideat ja tuotokset Eevalle ja pistettiin ne samantein myös tallenteeksi, jotteivät pääse unohtumaan. Sitten hinkattiin kimpassa vielä Rakkauden puutarhuria ja Onnelliset hymyilee -ralleja.

Klo 17 otimme suunnan kohti Hakaniemen Rossoa, jossa kävimme ruokailemassa. Pahaa oli kuten arvata saattaa. Mutta meillä oli kiire ja nälkä, ja ruokailemaan piti päästä siihen Tokoinrannan läheisyyteen, koska olimme menossa teatteriin. Voi tätä kulttuurin määrää! Menimme siis katsomaan Spring Awakeningia Kaupunginteatteriin, koska Eeva oli saanut meille halvennusliput jostain. Esitys oli todella hyvä, eikä tarinan kliseisyys ja imelyys häirinneet pahasti. Niin hienosti tytöt ja pojat lauloivat ja tanssivat. Kyllä se tälläisiä vanhoja harrastajateatterihanuja lämmitti. Ollapa itse noin lahjakas! Ja tunnelmaa kohotti vielä se että meillä oli tosi hyvät istumapaikat takavuosien tenavatähti Antti Pääkkösen takana! Siis ou mai gaad!

Viikonlopun paras anti taisi kuitenkin olla albumille nimen keksiminen, taas. Tosin ehdotuksen oli Sanna laittanut ilmoille jo aikaa sitten mutta nyt keksimme siihen niin hienon teeman kansia ja biisijärjestystä myöten että tämä taitaa oikeasti olla se lopullinen nimi. Siksi sitä ei vielä kerrotakaan muille... Työnimenä olkoon yhä "Maailman paras levy", koska sitä se tulee olemaan.

Treenitunnelmia

Viime aikaiset treenit ovat olleet hieman erilaisia... Eeva, Pinja ja Sanna ovat syöneet, saunoneet, ulkoiluttaneet koiraa, puhuneet, suunnitelleet ja pähkäilleet. Hieman myös tapailleet akustista kitaraa, urkuloita ja uusia laulumelodioita. Seuraavat kreisitrock'n'rollsekoilujamit Tuijan kanssa on 17.-18.4.


Nää on ne tärkeimmät, eli eväät


Kohtalaisen rento meininki


Tuijan edustaja

Biisiä pukkaa

Olemme löytäneet uuden puolen Jalankulkuämpäristä. Jamittelun!!! Siis kreisii. Kaikissa viime aikaisissa treeneissä on tehty uusia laulujen raakileita jamittelun pohjalta. Tämä on jotain todella uutta ja ihmeellistä meille. Ennen biisit on jotenkin hirveen tarkkaan mietitty (vaikkei siltä ehkä kuulostakaan) että mitä sointuja ja missä kohtaa. Nyt vaan otetaan joku tyylilaji tai pieni idean alku ja lähetään soittamaan siitä. Hieman siis sekoillaan soittimilla. Tämä on tietenkin ihan normaalia toimintaa ns oikeille muusikoille ja tyypeille jotka on himassa hinkanneet asteikkoja tunti kaupalla 8-vuotiaasta asti. Ilmeisesti meillä meni se reilut 10 vuotta ennenkuin olimme edes jotenkuten sinut soittimiemme kanssa...


Tältä näyttää jamittelu

Meillä oli siis lauantaina treffit eli treenit. Eevalla oli työvuoro, joten Pinja, Sanna ja Tuija aloittivat treenit kolmistaan mylsäläisittäin. Rouffat ottivat käsittelyyn kantri-jollotuksen nimeltä Rakkauden Puutarhuri, josta uupui vielä c-osan sanat ja melodia. Niissä jatkettiin aloitettua himokasta linjaa ja kappale saatiinkin valmiiksi juuri hetkeä ennen kuin Eeva saapui treeneihin.


Sannan tyylinäyte kevään hattumuodista


Tuija ottaa hiukan huikkaa

Sitten hyväksytettiin sanat ja ideat Eevalla ja hieman soitettiin kimpassa ja kuulosteltiin miltä kappale kuulostaa. Totuttuun tapaan äänitimme kipaleen myös samantien, jottei pääse unohtumaan rakenteet ja muut ennen seuraavia treenejä.
Seuraavana käsittelyssä oli edellisissä treeneissä raamit saanut Rokkibiisi. Jatkoimme rakenteen kasaamista ja laulumelodian sisäistämistä kappaleeseen. Tämä laulu saa vielä hieman hautoa, tosin jotain ideaa sanoitusten tai ainakin tunnelman suhteen saatiin jo.
Lopputreenit sekoilimme kummallisia reggae-rytmejä sekä itämaisia melodioita. Saas nähdä päätyykö etniset vaikutteet uusiin kipaleisiin. Sanna ainakin on kovin innostunut itäisistä fiiliksistä uuden Bollywood-tanssiharrastuksensa vuoksi.


Miäletön rokki-meininki!!!


Kyl on hurjia muijia...

Kaiken kaikkiaan meillä oli oikein hauska lauantai-ilta. Laulujen raakileita syntyy ihan mukavaa vauhtia, joten eiköhän niistä jotain saada vielä levyllekin asti. Ajattelimme tähdätä tällä kertaa sellaiseen max 12 kappaleen kokonaisuuteen, kun biisien kestot ovat venähtäneet yli 2 minuutin. Treenaamisen lisäksi suunnittelimme ja haaveilimme kesän äänityksistä. Sen verran voidaan niistä paljastaa että alustava ajankohta on heinäkuun kaksi ekaa viikkoa ja äänityspaikka sijaitsee Keski-Suomessa metsän keskellä järven rannalla. Oooooooooh! Mutta näistä lisää jos ja kun ollaan saatu vihreetä valoa levy-yhtiöstä.

Seksikästä kevättä!

Demoni on ystävä

Demot on toimitetud päättäville elimille, nyt odotellaan kommentteja...
Hui tätä jännityksen määrää!

Rouvat on fiiliksissä

Eeva, Pinja ja Sanna pitivät maanantaina pienet äänitys/suunnittelusessiot. Eeva oli keittänyt ihanaa kasviskeittoa jota rouvat hieman nauttivat ennen äänittämisen aloittamista. Narulle pistettiin siis suuri ja salainen käännösbiisi akustisena. No ne ketkä on käyny meidän akustisilla keikoilla tietävät mistä kappaleesta on kyse... Pidämme muita jännityksessä.

Koska Eeva on hyvä Rouva oli hän äänittänyt akustisen kitaran jo ennen muiden rouffien saapumista. Soppaa masut täynnä Pinja ja Sanna laulaa lurittivat kappaleen nauhalle ja sitten vielä lisättiin Eevan stemmat. Ja yks kalja-tölkki-sheikkeri-lapasessa, joka taidettiin kuitenkin editoinnissa deletoida.

Nyt meillä on tulevan levyn kappaleista kahdeksan kasassa. Itseasiassa melkein yhdeksän, koska Sanna ja Pinja tekivät viikonlopun aikana Kantri-biisin sanat ja lisää melodiaa. Tähtäimessä oli vähän härskit ja pikkutuhmat sanat joten sellaiset tehtiin. Yhdellä kirosanalla höystettynä, niitä kun ei muissa uusissa lauluissa ole ollenkaan. Ja kyllähän koviksien täytyy vähän kiroilla!

Äänittelyjen jälkeen Rouvat EPS suunnittelivat ja pohdiskelivat tulevaa mm äänitysaikatauluja ja ideoivat biisien tuottamista. Jossain vaiheessa tajusimme että "ei hyvää päivää, meillähän on oikeesti melkein koko levy kasassa!" Tämä levy alkaa pikku hiljaa muotoutumaan oikeaksi kokonaisuudeksi eikä vain muutamaksi yksittäiseksi biisiksi joita ollaan treeniksellä hinkattu. Voi miten hieno tunne!

Tähän loppuun paljastetaan vielä albumin tämän hetkinen biisilista:

Ansa, Tauno ja Taunus
Kotoa kotiin
BodomBodom
Vaarallinen pianonvirittäjä
Disko (tällä ei ole vielä lopullista nimeä)
Koska olen hyvä rouva
Rakkauden puutarhuri
Bondin elämää
Roikkumaan langoille

Tuottelias viikonloppu

Huh-huh! Olipahan viikonloppu. Jalankulkuämpäri pisti suorastaan haisemaan! Lauantaina luomalla uusia kappaleita ja sunnuntaina äänittämällä demot loppuun eli kitarat, laulut ja parit urut.


Jes, uusi biisi on syntynyt!

Lauantai alkoi klo 14 kalenterien synkronoinnilla ja tulevaisuuden pohdinnalla. Saatiin onneksi muutamat yhteiset treenit sovittua, mutta eipä oo heleppoo kun on neljä naista jotka käy vuorotöissä ja koulussa...
Aikataulujen ja suunnitelmien jälkeen tartuimme soittimiin ja aloimme luomaan uusia kappaleita. Ensin otettiin tavoitteeksi tehdä "Kantri-biisi", no sellainen tehtiin! Joskus biisien teko on helpompaa kuin pissaaminen ja Kantri-jollotus onkin sanoja ja stemmoja vaille valmis. Laajensimme myös soitinrepertuaaria ottamalla biisiin mukaan huuliharpun... Lauantain aikana teimme yhteensä 5 uutta biisin raakiletta!! Käsittämätöntä, se on tosin eri asia päätyykö yksikään näistä raakileista levylle tai keikoille asti, mutta ainakin Kantri tuntuu tällä hetkellä erittäin hyvältä kappaleelta. Muut tuotokset kulkevat työnimillä Barrakuda (Mutants / Black Magic Six -vaikutteinen), Kummitus-Agents, Rokkibiiisi ja Rytmiongelma.
Lisäksi suunnittelemaamme cover-käännösbiisiin keksittiin noin sadannes versio, joka tällä kertaa tuntuu lopulliselta. Siihen saimme jo ulkomailta käännösluvankin, joten byrokratian rattaat eivät ainakaan estä biisin levylle laittoa. Treeneissä oli sopivan levoton tunnelma ja jossain vaiheessa Pinja onnistui tipahtamaan bassoineen istumansa kaiuttimen päältä tavaralaatikon päälle ja siitä lattialle. Todellinen OhuikasJaPaksukais-tyyppinen komediahetki!


Pinja tippui kurotellessaan viinirypäleitä lattialta


Tuli siitä pieni pipikin vaikka oikeasti vaan nauratti

Treenien jälkeen menimme ihanasti hieman ruokailemaan. Masujen täytyttyä pitsasta ja pastasta Tuija ja Eeva lähtivät Eevan residenssiin lataamaan akkuja sunnuntain demoäänityksiä varten, Sanna ja Pinja lähtivät katsastamassa vielä uuden Loosen. Mega-Loose lauantaialkuiltana ei oikein säväyttänyt, mutta keskustasta pääsee onneksi nopeasti ja helposti Kallioon jossa on tuttua, pientä ja turvallista.


Idarit ruokailee

Sunnuntai alkoi Pinjalla, Eevalla ja Tuijalla klo 11 kitaroiden äänityksillä. Sannalle oli annettu vapautusta klo 13 saakka koska laulajien piti vielä jaksaa laulaa kitaroiden äänitysten jälkeen. Äänityspaikkana toimi vanha kunnon Joonatanin paja Kaapelitehtaalla. Tuija otti kitaran käteen, asetettiin efektit kohdilleen, mikki vahvistimen eteen ja eikun menoks! Tuija soitti kuuteen biisiin kitarat, sekä perusraidat että tilutukset. Koska kyseessä on demo ei jääty hinkkaamaan jokaista kohtaa erikseen vaan muutamalla otolla kitarat sisään ja sitten siirryttiin seuraavaan. Lisäksi Tuija soitti muutamaan biisiin Rhodesilla pimputuksia, joita oli visioinut kotona. Hyvältä kuulosti!


Eeva ja Tuija suunnittelee urkuloita

Joonatan joutui iltapäivällä poistumaan äänityspöydän äärestä muihin töihin, jolloin puikkoihin astui oma normaali miehemme Eeva. Eevan hellässä huomassa Sanna sitten soitti elämänsä ensimmäisen kerran kitaraa nauhoituksissa! Ja hyvinhän sekin veti, muut ihmettelivät rouvan lujia hermoja kun Sanna pamautti Diskon intron ykkösellä sisään. Biisin loputtua tosin huomattiin että intro oli soitettu väärästä kohdasta, mutta se oli helppo soittaa uusiksi.


Sanna ja raudan lujat hermot

Sannan kitaroitua oli tullut aika laulaa. Pinja ja Sanna asetettiin mikkien eteen ja hetken yskittyään ja ryittyään tytöt olivat valmiina laulamaan. Aikaa säästääksemme laulut äänitettiin yhtä aikaa, lisäksi ns taimaus on yleensä paras kun leidit laulavat naamatusten. Ehdimme äänittämään neljään biisiin laulut ennenkuin Eevan ja Tuijan piti poistua paikalta. Eeva toisiin bänditreeneihin ja Tuija Tampereen junaan. Loput kaksi biisiä Pinja ja Sanna saivat äänittää kaksisten. Eipä hätiä, homma sujui hyvin eikä Sannalla tullut edes kiire juosta rec-nappulan äärestä mikin varteen, koska Eeva oli kaukaa viisaana lyönyt jokaisen biisin alkuun kaksi tahtia keppejä.
Seitsemän jälkeen laulut oli laulettu, tytöt sammuttivat laitteet ja jaksoivat juuri ja juuri kävellä ratikalle.
Eeva alkaa nyt editoimaan ja miksaamaan demoja. Siihen varataan tämä viikko aikaa ja ensi viikolla sitten kuuntelutetaan tsipaleet levy-yhtiön sedillä. Toivottavasti sieltä tulee vihreää valoa... Pitäkeehän peukkuja jotta pääsemme räjäyttämään muidenkin tajuntoja kuin vain omia!

Keikalla Libertessä 11.2.2009

Kouvolan keikan peruuntumisen takia vuoden 2009 keikka-sekoilut aloitettiin Libertestä. Tällä kertaa Tuija oli juuri parantunut pirjo-taudista ja Pinja oli flunssassa. Vuosi on siis aloitettu sairastelemalla koko bändin voimin - miten mälsää.
Liberten vetoa emme kuitenkaan joutuneet perumaan, vaan ilmaannuimme paikalle soundtsekkiin klo 18. Sanna ja Eeva roudasi rummut taksilla mestoille, oh miten porvarillista bänditoimintaa! Tähän bändiin tarvittaisiin siis ajokortillisia autonomistajia mut mitä ne sit soittais?
Soundien tarkistus eli treenit meni jotenkin aivan perssiilleen. Olemme aina paniikissa soundtsekissä kun se toinen bändi tuijottaa ja jännitämme mitäköhän toi miksaajakin meistä ajattelee. Tällä kertaa mikserin nappuloita oli vielä vääntämässä legendaarinen Mitja Tuurala, joten ainakin Pinja oli ihan ripulit housuissa. Nooh matkalla Sannalle ruokailemaan ja meikkaamaan lohdutimme itseämme, että ainahan se soundtsekki menee ketuilleen ja sit keikalla onnistutaan. No tällä kertaa ei ihan niin käynytkään...


Kyllä! Meillä on omat bändikassit!

Kävimme siis Sannan kotona hieman evästämässä, meikkaamassa ja laittamassa tukkia keikkakuosiin. Samalla tehtiin biisilista valmiiksi ja otettiin valokuvia. Kympin maissa suuntasimme takaisin Liberteen näkemään ystäviä ja tsekkaamaan illan toinen bändi Madame Xylitol. Matamet soitti ja lauloi hyvin, yleisöäkin oli saapunut paikalle erittäin kiitettävästi vaikka olikin keskiviikko.


Enteileekö Eevan pelästynyt ilme jotain illan kulusta?


Sanna on muuten valmis paitsi sukipöksyt täytyy vielä venyttää


Pinjalla ei muuten ole housuja tässä kuvassa...

23:30 pärähti sitten "Daytonin apinajuttu" soimaan ja aloimme siirtymään kohti lavaa. Setti alkoi Vampyyrihipoilla joka ei vaan ottanut sujuakseen. Meillä oli Eevan Zoom-nauhoitin mukana, mutta kukaan ei onneksi muistanut painaa recciä ennen keikkaa joten tallennus alkoi vasta seuraavasta biisistä. Vampyyri meni siis panikoidessa ja volyymitasojen uudelleen tsekkailussa. Koko keikka oli jotenkin todella omituinen. Meillä oli hauskaa, välispiikit oli loistavia ja yleisökin repeili mukana, mutta soitto ei vaan sujunut. Takkuilua jatkui melkein koko keikan loppuun asti. Jostain ihmeen syystä meidät haluttiin kuitenkin vielä kahteen kertaan takaisin lavalle ja viimeisenä biisinä soitimmekin harvemmin keikoilla kuullun "Puhdas paita lapselle". Onneksi yleisö siis kuitenkin oli tyytyväinen ja saimme jopa kehut Mitjalta, jota kuuluu kiittäminen "parhaista soundeista joita Libertessä on koskaan kuultu" kuten miksaaja-äänittäjä-tuottajamme totesi.


Ei paljon naurata


Oli siellä onneksi menoa ja meininkiäkin

Ehkä se että soitto ei sujunut kirvoitti entistä hauskemmat välispiikit, ehkä täydellistä keikkaa ei vaan sitten ole olemassa... Skidin roudailun jälkeen Tuija suuntasi Tampereen bussiin, Pinja kotiin jatkamaan sairastamista, Sanna ja Eeva takseilemaan rummut takaisin treenikselle. Eikäkö Sanna menikin kotio koska Eeva saikin roudausavukseen Suomen upea äänisimmän miehen Kimmo Härmän, joka asustelee treeniksemme hoodeilla. Erikois-kiitos Kimmolle siis!
Lippujen hinnan alhaisuuden ja taksien hinnan ylhäisyyden takia jäimme keikasta muutaman kympin miinukselle. Voi peruna! Tätä ei kyllä ole käynyt ennen, eikä tule käymään vastaisuudessakaan siitä pitää huolen Natsi-Tradenomi.
Seuraavaksi luvassa on treenejä, treenejä, treenejä ja jokunen keikka. Palataan pullukat!

Ekat treenit 2009

Vuoden ensimmäiset treenit järjestettiin lauantaina. Eeva ja Tuija aloittivat reippaasti jo klo 10 siivoamalla treenistä ja tutkimalla Tuijan uusia efektipedaaleja. Wau!
Kokoustimme kevään ja kesän aikatauluista ennen soittamisen aloittamista. Treeniä treeniä treeniä ja biisin tekoa siis tiedossa keväälle... Pidämme vieläkin jonkinasteista keikkataukoa yllä, koska muuten ei biisit valmistu studiokuntoon heinäkuuhun mennessä. Mutta muutama keikka koitetaan järkätä kuitenkin ettei täysin homehduta treenikselle. Ainakin perinteinen Heinähatun akustinen kevät-iloittelu on tiedossa.
Uusia biisejä on tällä hetkellä 7 valmista, 1 ehkä ja parit raakileet. Hylkäsimme syksyllä aloitetut kolmijakoisen nu-metallin, ff:n ja mega-alakuloisuus depiksen, koska niistä ei ollu tulossa Jalankulkuämpäriä vaan jotain outoa oikean bändin materiaalia. Tarvitsemme siis lisää biisejä. No sehän ei ole ongelma, Sannan ja Pinjan kotonaan kehittelemistä laulumelodian pätkistä yhdistimme uuden kappaleen joka luokiteltiin FolkTrolliMetsätölliHullun Humpaksi. Jotain hyvin omituista siis tiedossa. Eipähän kuulosteta Indicalta sittenniin, vaikkei se tainnut olla ongelma alunperinkään... Katsotaan mihin Humppa-laulu meidät johdattaa.

Sanna ja Pinja humpan lumoissa

Ensin kuitenkin demotamme nyt valmiina olevat biisit. Nämähän piti tehdä jo uuden vuoden loman aikana, mutta tekniikka ei ollut samaa mieltä. Tulevana viikonloppuna on tarkoitus saada rummut ja bassot demoteltua, kuun lopussa kitarat ja sit hieman laulaa luritellaan ja avot! se on siinä. Sitten toivotaan että levy-yhtiön sedät ja tädit innostuvat materiaalista yhtä paljon kuin mekin...
Demotusten jälkeen pidämme myös perinteisen mökki-vetäytymisen, jossa tarkoitus on hengata, rentoutua, syödä, sekoilla, saunoa ja luoda uutta mussiikkia. Tammikuussa 2008 suoritettu edellinen mökkireissu oli oikein hedelmällinen ja muutenkin ikimuistettava mm erittäin rumista valokuvista (joita ei voi koskaan missään julkaista), kemiallisesta sisävessasta (jota ei todellakaan yritettykään käyttää, sama kun ois käyny ämpärillä kakalla) ja tulvivasta joesta.
Seuraavaksi kalenterissa on keikka 11.2. Libertessä ja sitten aloitetaan julma treeniputki. Oltiinhan tässä treenitauollakin melkein 2 kuukautta.

Pienet kisulit toivottavat sinut tervetulleeksi Liberteen