Liberten vetoa emme kuitenkaan joutuneet perumaan, vaan ilmaannuimme paikalle soundtsekkiin klo 18. Sanna ja Eeva roudasi rummut taksilla mestoille, oh miten porvarillista bänditoimintaa! Tähän bändiin tarvittaisiin siis ajokortillisia autonomistajia mut mitä ne sit soittais?
Soundien tarkistus eli treenit meni jotenkin aivan perssiilleen. Olemme aina paniikissa soundtsekissä kun se toinen bändi tuijottaa ja jännitämme mitäköhän toi miksaajakin meistä ajattelee. Tällä kertaa mikserin nappuloita oli vielä vääntämässä legendaarinen Mitja Tuurala, joten ainakin Pinja oli ihan ripulit housuissa. Nooh matkalla Sannalle ruokailemaan ja meikkaamaan lohdutimme itseämme, että ainahan se soundtsekki menee ketuilleen ja sit keikalla onnistutaan. No tällä kertaa ei ihan niin käynytkään...
Kyllä! Meillä on omat bändikassit!
Kävimme siis Sannan kotona hieman evästämässä, meikkaamassa ja laittamassa tukkia keikkakuosiin. Samalla tehtiin biisilista valmiiksi ja otettiin valokuvia. Kympin maissa suuntasimme takaisin Liberteen näkemään ystäviä ja tsekkaamaan illan toinen bändi Madame Xylitol. Matamet soitti ja lauloi hyvin, yleisöäkin oli saapunut paikalle erittäin kiitettävästi vaikka olikin keskiviikko.
Enteileekö Eevan pelästynyt ilme jotain illan kulusta?
Sanna on muuten valmis paitsi sukipöksyt täytyy vielä venyttää
Pinjalla ei muuten ole housuja tässä kuvassa...
23:30 pärähti sitten "Daytonin apinajuttu" soimaan ja aloimme siirtymään kohti lavaa. Setti alkoi Vampyyrihipoilla joka ei vaan ottanut sujuakseen. Meillä oli Eevan Zoom-nauhoitin mukana, mutta kukaan ei onneksi muistanut painaa recciä ennen keikkaa joten tallennus alkoi vasta seuraavasta biisistä. Vampyyri meni siis panikoidessa ja volyymitasojen uudelleen tsekkailussa. Koko keikka oli jotenkin todella omituinen. Meillä oli hauskaa, välispiikit oli loistavia ja yleisökin repeili mukana, mutta soitto ei vaan sujunut. Takkuilua jatkui melkein koko keikan loppuun asti. Jostain ihmeen syystä meidät haluttiin kuitenkin vielä kahteen kertaan takaisin lavalle ja viimeisenä biisinä soitimmekin harvemmin keikoilla kuullun "Puhdas paita lapselle". Onneksi yleisö siis kuitenkin oli tyytyväinen ja saimme jopa kehut Mitjalta, jota kuuluu kiittäminen "parhaista soundeista joita Libertessä on koskaan kuultu" kuten miksaaja-äänittäjä-tuottajamme totesi.
Ei paljon naurata
Oli siellä onneksi menoa ja meininkiäkin
Ehkä se että soitto ei sujunut kirvoitti entistä hauskemmat välispiikit, ehkä täydellistä keikkaa ei vaan sitten ole olemassa... Skidin roudailun jälkeen Tuija suuntasi Tampereen bussiin, Pinja kotiin jatkamaan sairastamista, Sanna ja Eeva takseilemaan rummut takaisin treenikselle. Eikäkö Sanna menikin kotio koska Eeva saikin roudausavukseen Suomen upea äänisimmän miehen Kimmo Härmän, joka asustelee treeniksemme hoodeilla. Erikois-kiitos Kimmolle siis!
Lippujen hinnan alhaisuuden ja taksien hinnan ylhäisyyden takia jäimme keikasta muutaman kympin miinukselle. Voi peruna! Tätä ei kyllä ole käynyt ennen, eikä tule käymään vastaisuudessakaan siitä pitää huolen Natsi-Tradenomi.
Seuraavaksi luvassa on treenejä, treenejä, treenejä ja jokunen keikka. Palataan pullukat!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti