10.8.2009

Studiopäiväkirja osa 1

Lehmälä - maassa maan tavalla


Jalankulkuämpärin toisen albumin äänitykset käynnistyivät viimeisten treenisessioiden jälkeisellä taksiroudauksella. Rekon rummut piti saada Hernesaaresta Kaapelille. Tähän toimitukseen saimme avuksi ensin niin nyreän ("niistä kamoista pitäisi ilmoittaa tilatessa") mutta myöhemmin humoristiksi ("eteenpäin sanoi mummo lumessa") paljastuneen taksikuskin. Kaapelilla alkoi armoton tavaroiden sumpliminen ja pakkaaminen, jonka ohessa Sanna lesoili uudella vaaleanpunaisella nokkahuilullaan. Viimeisten toimintasuunnitelmien valmistuttua väsyneet Jalislaiset lähtivät uneksimaan Lehmälän autuuksista.

Seuraava päivä alkoi jo klo 9 kun osa porukasta lähti kaupungille metsästämään mikkiständejä. Eikä mitä tahansa ständejä vaan kyseessä olivat harvinaisiksi osoittautuneet lyhyet, puomilliset ja limpulliset ständit. Viidennenkään musiikkikaupan kohdalla ei onni meitä suosinut, vaan jouduimme tyytymään limpun sijaan kolmijalkaan. Kohtasimme taas Kaapelilla jossa kamojen kasaaminen oli hyvässä vauhdissa. Noin kello 12 Kaapelin pihaan päräytti suuren suuri harmaa auto (www.keikkamestari.com), josta astui ulos iloisia Kuusankoskelaisia. Isä ja ystävät olivat saapuneet! Sitten laitettiin hihat heilumaan ja kamat oli autossa alle tunnissa. Lihas senkuin värähteli, kun hillittömät kelanauhurit ynnä vahvistimet nostettiin Mersun peräloosteriin. Jengi autoon ja matka kohti Kuhmoisia saattoi alkaa.

Matkan varrella pysähdyimme tankkaamaan ihmisravintoa ja -juomaa Lahen kaupungista. Suurperheen eväin jatkoimme matkaa studion suuntaan. Ennen Kuhmoista meidän tosin piti vielä pysähtyä ruokailemaan, jotta perille päästyä jaksaisimme ilman kiukuttelua ruveta studion kasaamistyöhön.

Noin seitsemän-kahdeksan aikoihin olimme vihdoin perillä Lehmälässä. Hallelujah! Tavarat siirtyivät rivakkaan maalaistalon sisuksiin ja kuski seurueineen pääsi jatkamaan matkaa takaisin sellun luvattuun kaupunkiin.

Naisväki otti haltuunsa majoittautumisen ja ruokahuollon, kun miesväki keskittyi studiokamojen kasailuun. Kun työpäivä alkoi olla pulkassa, lähdimme ottamaan tuntumaan maalaiselämään. Saunan lämmössä ja virkistävässä järvivedessä huljutetut musikantit fiilistelivät tulevia päiviä virvokkeiden ja sukulaisten parissa.

1 kommentti:

jamido kirjoitti...

Tunsin pistoksen kateutta tuon vaaleanpunaisen nokkahuilun kohdalla, vaikka en moista osaa soittaakaan - se on niin rock ;).