Neitsyys menee

Tänään on uuden kokoonpanon eka keikka, jeeee!
Illan settilista koostuu 10 kappaleesta, joista 5 on vanhalta levyltä ja 5 tulevalta.
Kello 21 siis kädet, sormet ja varpaat ristiin että kaikki mänee hyvin. Raportoimme illan kulusta myöhemmin kuvien kera. Nyt täytyy mennä jännitys-kakalle...

Vuosi täynnä

Onnea teille!

Jo vuoden ajan olette saaneet seurata vaiheitamme blogin kautta. Käääk, onko siitä jo tosiaan vuosi kun tämäkin sivu pistettiin pystyyn? Paljon on ehtinyt vuodessa tapahtua ja paljon tulee tapahtumaan - saletisti joo ja jee!

Väsymys

Meillä oli eilen treenit, joihin tulimme kaikki suoraan töistä. Alkuun olimme hyper-energisiä, mutta kolmannen biisin kohdalla meno väsähti. Ei vaan jaksanu. Soitettiin setti kuitenkin läpi ja sovittiin maanantaille seuraavat eli viimeiset treenit ennen keikkaa. Päivän kohokohdat olivat keikkajulisteelle nauraminen ja se, että Sanna ja Pinja matkalla treeneihin näkivät Anjalankosken Linjan bussin ja vilkuttivat sille.

Yllätystreenit

Meidän piti mennä viime lauantaina kolmisin (Sanna, Pinja ja Joonatan) tsekkaamaan keikkasettiä kuosiin ja mahdollisesti myös jatkaa Rouvien kesken sanoitusten tekemistä. Reko oli tulossa mukaan vain kuunteluoppilaaksi maratoonilla kipeytyneen polven takia, mutta poikapa päätti kokeilla rumpujen soittoa eikä polvi vihoitellut enää yhtään. Asiasta innostuneena treenasimme ja kellotimme keikkasetin kuntoon, nautimme muutamia virvokkeita ja pidimme hulvattoman hauskaa. Viimeisin soittokierros oli jo aikamoista menoa... Treenien jälkeen kävimme syömässä Meritähdessä, namnamnam miten hyvää ruokaa. Pistaasikossu taas ei ollut niin hyvää, mutta tulipahan kokeiltua.






Lauri Tähkän käsi, Laura Tähkä ja Kakkakäsi


Sanna esittelee kakkakäden


Pinja auttaa köyhää soittajapoikaa lantilla

Luovuus virtaa

Vietimme taas yhden lauantaipäivän Kaapelilla. Sanna ja Pinja aloittivat tällä kertaa päivän lievällä shoppailulla ja syömisellä, aika jännä. Kyllä näille leideille ruoka maistuu...


Pinjalla vanhat, Sannalla uudet

Päivä jatkui sanojen rustailulla ja muutama uusi tai korvaava sana keksittiinkin. Lisäksi mielisairaus-sairaala-sekoilu sai nimen "Lääkkeet loppu". Nyt on kaikilla levyn biiseillä myös nimi!

Joonatan saapui treenikselle töistä ja aloimme työstämään cover-biisiä joka on tulossa levylle. Kappaleen laulumelodia oli epäselvä, koska olemme niin luovia että niitä oli tehty muutamakin erilainen. Joonatan auttoi meitä päättämään mitä lauletaan missäkin säkeistössä. Sitten vielä tallensimme kokonaisuuden puhelimen nauhurilla, jottei pääse unohtumaan. Tämä on todennäköisesti seuraava levylle äänitettävä biisi.

Kun saimme Rekonkin Kaapelille alkoi Joonatan esittelemään kitarointi-ideoitaan meille. Kuuntelimme niitä ja nyökyttelimme hyväksyvästi. Kaikki kuulosti todella hyvältä! Varsinkin Meksikon eli Ansa, Tauno ja Taunuksen kitarat saivat meidät nauramaan hillittömästi. Ihan mahtis-matskua tiedossa. Mutta näitä kitaroita ja uusia rumpuloita kuulette jo kahden viikon päästä, oijoijoijoijoijoijoijoioioijoi!

Sanoista tekoihin

Rytmissä Sanna valotti meidän biisientekotapaa ja viime lauantaina ryhdyimmekin taas pienoisen tauon jälkeen luomaan lyriikkaa.

Päivä alkoi 12:30 Radio Helsingin aamiaisklubilla, jossa kävimme tankkaamassa brunssia rinnan alle ja vähän päällekin. Ruokailu sujui ihanissa merkeissä ihanien ystävien kanssa, joilla oli vielä ihanampia uutisia. Pääsemme suunnittelemaan polttareita jeee!
Bellystä suuntasimme Stupidoon hakemaan Gossipin uuden levyn Sannalle ja sitten käpytimme alkemaholikaupan kautta Kaapelitehtaalle.

Kaapelin pihassa joimme ensimmäiset drinksut ja laskimme kuinka monta trendihattua muotoilu-/muotimarkkinoilla myytiin. Ja ne niin kätevät lehtitelineet joita saa vaikka missä väreissä! Oli niin kaunis ilma ettemme millään olisi malttaneet mennä alas kellariin ja tunnin verran taisimmekin siinä pihalla istuskella. Mutta löllöt penkistä ylös ja kellariin hommin!


Aika hyvä värit ja tossut

Ensin saimme hieman puhelintukea Joonatanilta piuhan etsintään ja sitten vielä toinen treeniksen vakikäyttäjä Miika avusti meitä saamaan mp3-soittimen mölyä ulos PA:sta. Sitten kuohupullo auki poks ja hommiin.


Kippis!

Tavoitteena oli tehdä sanat kappaleeseen "Onnelliset hymyilee". Vaikka biisin pohjat nauhoitettiin Lehmälässä ei meillä silloin vielä ollut sanoja siihen, vain tunnelma ja nimi oli selvillä. "Onnelliset hymyilee" oli alunperin mielenterveys-kappaleen (kyllä semmoinen on tulossa, takoperin soitetuilla jutuilla ja muulla psykedelialla höystettynä) otsikko, mutta päädyimme vaihtamaan sen tälle kappaleelle koska tässäkin hymyillään onnellisen hömelösti. Ja todella paljon enemmän kuin sairaalasekoilussa.

Siis tiedätkö tunteen kun on just vasta ihastunu? Ja kaikki on niin ihanaa, ruusunpunaista, kaunista ja kohtalon johdatusta? Se on tämän kappaleen ydin. Rakkauslaulut ovat olleet meillä pannassa, mutta tästä tuli/tulee vähän sellainen. Saimme tehtyä tarvittavat kolme säkeistöä ja b-osaa ja hitusen kertsiä. Mutta mega-kertsi antoi vielä odotuttaa itseään seuraavaan sessioon.

Lisävalaistusta sanoitusten tekoon: ensin me kuunnellaan biisiä monta monta kertaa ja kirjoitetaan ylös kaikki pienet asiat ja sanat mitä halutaan kappaleen sanoituksen sisältävän. Tämän biisin sanalistaan kuuluivat mm. putkikassi, linnut, askel, käsi kädessä, kesäpäivä, solisluu, en tiedä mikä päivä on, joutsen/muovipussi, kepeys, helppous ja todellinen nerouden multihuipentuma: minä pieraisen - hymyilet - sinä hyväksyt sen! Jos tuosta ei saa jonkin sortin Finlandia Runopalkintoa, niin ihmettelen.


Sanoitus/sävellysvihko

Sitten kuunnellaan lisää ja mietitään miten tarina etenee, mistä se alkaa, mitä tapahtuu missäkin säkeistössä ja onko kertsi aina sama vai muuttuuko se kappaleen edetessä. Näistä sitten aletaan heittämään ehdotuksia sitä mukaa kun niitä tulee ja muokataan toistemme ideoita. Monesti myös kuullaan kuuluisat viimeiset sanat: "no laitetaan se nyt näin ja muutetaan sitten myöhemmin". Se muokkaaminen on kyllä usein jäänyt tekemättä...


Aikamoinen pohdinta menossa

Biisi saatiin todella hyvää vaiheeseen. Kun kynästa alkoi muste loppua kuuntelimme vielä muita albumille tulevia kappaleita ja fiilistelimme niitä of koorse. Oma musa on parasta!

Huomenna menemme Kaapelille jatkamaan nauhoituksia, ja kunhan Rekon polvi paranee jatkamme treenausta ns ekaa keikkaa varten.

Biisien teosta

Uudessa Rytmi-lehdessä on juttu naismuusikoista jossa mukana myös Sanna. Käy tsekkaamassa miten me ja muut leidit musiikkiamme tehdään. Rytmi

Syssy

Ei olla vielä syksyn kiireiltä päästy jatkamaan levyntekoa. Lauluraidat käytiin kuitenkin editoimassa tossa jokunen viikko sitten. Lisäksi Joonatan on issessein käyny soittelemassa ja sovittamassa kitaroita ja muita härpäkkeitä, mutta me muut ei olla vielä niitä ehditty kuuntelemaan. Kunhan Sanna palaa Rootokselta, pistetään äänityshommat taas pyörimään. Ja aukaistaan luovuushanat.

Yhdet treenit ehdittiin kuitenkin jo pitää tulevia keikkoja varten. Otettiin haltuun hieman vanhoja biisejä ja kerrattiin uusia. Vaikka tarkoitus oli ettei uusia biisejä soiteta paljoakaan ennen levyn julkaisua, päätimme tehdä pienen poikkeuksen. Koska Semifinaalin keikka 30.9. on Pikku Kukan levyjulkkari, tulee sinne myös Johanna Kustannuksen väkeä paikalle. Siksi ajattelimmekin soittaa suunniteltua enemmän tulevan levyn kappaleita, jotta sedät ja täditkin kuulevat että minkälaisella rytinällä täältä aiotaan tulla. Eikä vissiin tarvi mainita että odotamme todella innolla tätä ekaa keikkaa uudella kokoonpanolla. Oi sitä jännityksen määrää!

Studiopäiväkirja osa 3

Lehmälän tupaan viritettiin mikit vastakkain, jotta Tiku ja Taku saisivat pällistellä toisiaan laulaessaan. Näin saisimme myös muodostettua luovan sateenkaaren välillemme. Laulut saatiin päivässä narulle, joskin muutama kipale vaatii vielä hinkkausta ja lyriikoita Helsingin päässä.

Koska Rhodes oli raahattu paikalle päätimme myös äänittää sitä ja akustisia ynnä muita kitaroita. Sanna pääsi myös jälleen lesoilemaan nokkahuilullaan ja heitti soolot narulle. Koettiimpa äänitysten lomassa myös melodica-battle. Kun Lehmälän äänitykset alkoivat olla valmiina pidimme kuuntelujuhlat. Näissä juhlissa kuvasimme myös hieman musiikkivideomateriaalia, voipi olla tosin etteivät nämä nauhat koskaan päädy Voicelle asti.

Viimeisen illan ohjelmaan kuului niinkin ufoa meininkiä kuin järvikaiun nauhoittaminen. Joonatan veteli hitosti piuhaa pitkin metikköä ja alkoi päästellä ultraääniä järvelle. Toivomme ettei paikallisen ufomiehen yhteys kolmanteen ulottuvuuteen kärsinyt tästä häiriöstä. Ainakin me saimme todella hienon ja autenttisen soundin Bodomin lauluihin.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin ne Hanska-miehetkin saapuivat meitä noutamaan, tosin ilman Virveliä tällä kertaa. Kamat autoon, ukot saunaan, viimeiset letut naamaan ja sitten koko porukka kohti Helsinkiä. Matkalla kotia kohti pysähdyimme viehättävään kuppilaan nimeltä Highway Hill. Kohtasimme todellisen lännen tunnelman ja hajun. Kantri-tunnelman takasi terassille johtavat traktorin jäljet pellolla.

Lehmälästä jäi käteen hyttysenpistoksia, mukavat muistot lettukesteistä ja kalasaaliista sekä käsittämättömän upeat pohjat tulevalle albumille. Erityis-kiitos lähetetään Anille, Juholle ja muille Lehmälän kesäasukeille. Työskentely jatkuu nyt Helsingissä, viime silaus levylle luodaan kesämuistot mielessämme.

PS. Keksimme taas (jo viidennen kerran) uuden nimen levylle ja tällä kertaa se on lopullinen.

Studiopäiväkirja osa 2

Aamu valkeni kauniina ja bänditoiminta siirrettiin pihalle. Tytöt ruskettivat itseään ja Joonatan vaihtoi kitaraan kieliä. Päivän kääntyessä iltaa kohden aloimme kärsimättöminä odottaa rumpaliamme Rekoa, jota nyttemmin myös Teroksi kutsutaan. Lopulta Reko soitti ja kertoi olevansa jo aika lähellä Kuhmoa, josta pelästyimme aika paljon, koska Kuhmo on ihan pirun kaukana Kuhmoisista. Vitsimiehenä tunnettu Tero oli kuitenkin ihan oikealla suunnalla ja pian tuo Marinkylän kovin rallikuski karauttikin pihaan amistyyliin. Hommat jatkuivat rumpujen kasauksella ja illan päätteeksi saunoimme ja fiilistelimme taas kerran.

Seuraavana päivänä alkoikin sitten todellinen työ. Kamat olivat jo kasassa joten aloimme tehdä soundtsekkiä. Kun soundit olivat kohdillaan, hurautimme kylille hakemaanLindan joka tulisi ikuistamaan äänityssessiot. Sitten se alkoi, hurja äänittäminen. Koko bändin voimin soitettujen biisien rumpuraidat saatiin nauhalle kolmessa-neljässä tunnissa. Miinus kessu- ja pissatauot. Tunnelma oli kertakaikkisen mahtava! Sitä sitten hieman juhlistimmekin hyvän ruuan, virvokkeiden, tanssin ja laulun merkeissä. Toisilla juhlat jatkuivat jopa aamuyhdeksään...

Juhlista toivuttuamme kuuntelimme vielä kertaalleen rumpuraidat läpi ja totesimme ne silkaksi neroudeksi.

Nauhoitukset jatkuivat bassoilulla, valitettavaa oli että jouduimme hyvästelemään Rekon, sillä hän on suomalaisen työn sankari. No kesä kuivaa. Bassottelu sujui hyvin, eikä Pinja käynyt pahemmin kiukuttelemaan koska hänet ehdittiin ruokkia ajoissa. Muutama kappale jätettiin odottamaan tuoretta kättä eli seuraavaa päivää. Aamupäivän bassosessioiden jälkeen Sanna ja Pinja suuntasivat kirkolle sukulaisseurassa, Joonatanin jäädessä siivoamaan bassoraitoja. Kuhmoisten kirkonkylällä meno oli villiä. Kävimme kirjastossa netissä ja Sahanrannassa nauttimassa kesäiset siiderit. Kesä tosin oli hitsin kylmä. Retki oli avartava ja antoi uusia eväitä luomistyöhön. Ruokavarantojen täydennyksen jälkeen palasimme Lehmälän rauhaan.

Joonatan aloitti kitaralla räimimisen, jolloin meidän muiden oli parempi paeta laiturille. Lehmälän ikkunat helisivät kun tuo kitaroiden Sir Väinämöinen pani parastaan. Kun uskaltauduimme takaisin Lehmälään, siellä meitä odotti kaksi valmista biisiä. Disko ja Pianonvirittäjä kuulostivat tajunnanräjäyttäviltä. Bodomiin Joonatan oli juuri löytänyt etsimänsä soundin, kun Vox sanoi poks. Tästä johtuen päätimme jatkaa seuraavana päivänä lauluäänityksillä.

Studiopäiväkirja osa 1

Lehmälä - maassa maan tavalla

Jalankulkuämpärin toisen albumin äänitykset käynnistyivät viimeisten treenisessioiden jälkeisellä taksiroudauksella. Rekon rummut piti saada Hernesaaresta Kaapelille. Tähän toimitukseen saimme avuksi ensin niin nyreän ("niistä kamoista pitäisi ilmoittaa tilatessa") mutta myöhemmin humoristiksi ("eteenpäin sanoi mummo lumessa") paljastuneen taksikuskin. Kaapelilla alkoi armoton tavaroiden sumpliminen ja pakkaaminen, jonka ohessa Sanna lesoili uudella vaaleanpunaisella nokkahuilullaan. Viimeisten toimintasuunnitelmien valmistuttua väsyneet Jalislaiset lähtivät uneksimaan Lehmälän autuuksista.

Seuraava päivä alkoi jo klo 9 kun osa porukasta lähti kaupungille metsästämään mikkiständejä. Eikä mitä tahansa ständejä vaan kyseessä olivat harvinaisiksi osoittautuneet lyhyet, puomilliset ja limpulliset ständit. Viidennenkään musiikkikaupan kohdalla ei onni meitä suosinut, vaan jouduimme tyytymään limpun sijaan kolmijalkaan. Kohtasimme taas Kaapelilla jossa kamojen kasaaminen oli hyvässä vauhdissa. Noin kello 12 Kaapelin pihaan päräytti suuren suuri harmaa auto (www.keikkamestari.com), josta astui ulos iloisia Kuusankoskelaisia. Isä ja ystävät olivat saapuneet! Sitten laitettiin hihat heilumaan ja kamat oli autossa alle tunnissa. Lihas senkuin värähteli, kun hillittömät kelanauhurit ynnä vahvistimet nostettiin Mersun peräloosteriin. Jengi autoon ja matka kohti Kuhmoisia saattoi alkaa.

Matkan varrella pysähdyimme tankkaamaan ihmisravintoa ja -juomaa Lahen kaupungista. Suurperheen eväin jatkoimme matkaa studion suuntaan. Ennen Kuhmoista meidän tosin piti vielä pysähtyä ruokailemaan, jotta perille päästyä jaksaisimme ilman kiukuttelua ruveta studion kasaamistyöhön.

Noin seitsemän-kahdeksan aikoihin olimme vihdoin perillä Lehmälässä. Hallelujah! Tavarat siirtyivät rivakkaan maalaistalon sisuksiin ja kuski seurueineen pääsi jatkamaan matkaa takaisin sellun luvattuun kaupunkiin.

Naisväki otti haltuunsa majoittautumisen ja ruokahuollon, kun miesväki keskittyi studiokamojen kasailuun. Kun työpäivä alkoi olla pulkassa, lähdimme ottamaan tuntumaan maalaiselämään. Saunan lämmössä ja virkistävässä järvivedessä huljutetut musikantit fiilistelivät tulevia päiviä virvokkeiden ja sukulaisten parissa.

Lomat ohi ja puserrus alkaa

Moikkista moi!
Lomat on nyt lomailtu ja olemme palanneet kaupunkiin kera yhden melkein valmiin levyn. Teemme tännekin seikkaperäisen raportoinnin äänityksistä kuvien kera, kunhan Pinja ja Sanna pääsevät töiltään taas hieman luomaan. Palaamme siis piakkoin...

Hiljaisuus loppuu nyt

Edellisestä kirjoituksesta on aikaa, mutta olemme olleet niin kiireisiä ettei oo vaan ehtinnynnä. Mitä tässä välissä sitten on tapahtunut?

Sanna ja Pinja kävivät Espoon perukoilla kylpylälomalla hakemassa inspiraatiota puuttuviin lyriikoihin. Kylpyläkartanossa oli ihanan rentouttavaa ja mukavaa, rouvilta tosin unohtui kynä kotiin eikä sanoituksia saatu kirjoitettua. Toki olisimme voineet ehkä saada kynän lainaksi respasta, mutta ne repetsuunin tytöt oli niin kiireisiä omaishoitajien kylvettämisen kanssa ettei kehdattu häiritä niitä. Sen sijaan keskityimme kylpemiseen, ihon rasvailuun ja ruokailemiseen. Saatettiin siinä salaa jokunen drinkkikin ottaa...


Tulevat Suomen huippumallit kylvyn raikkaina

Kylpylän jälkeen pidimme muutamat treenit ennenkuin Reko-rumpali lähti Inksan kesälaitumille lomailemaan ja itsekukin meistä juhannuksen viettoon.

Viime viikolla Sanna ja Pinja tekivät uusia laulustemmoja ja muutenkin treenasivat laulamista. Historiallinen viikko sinänsä että meillä oli JOKA PÄIVÄ treenit, että se niistä helteistä ja auringosta. No lauantain ja sunnuntain pidimme Jalis-vapaata.

Tällä viikolla meillä on treenit koko bändin kera ma-ke ja torstaina suuntaamme studiokaluston kanssa kohti Kuhmoista. Jalankulkuämpärin toisen levyn äänitykset alkavat tällä viikolla!!!!!! Wohooooo!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kyllä tätä on odotettukin jo kauan.


Tähän ihanaan talo-vanhukseen Isojärven rannalla rakennamme studion

Olemme studion uumenissa eli rennosti maalla 2.-12.7. ja sen jälkeen pidämme loppu heinäkuun lomaa Jalankulkuämpäristä (jos maltetaan). Mutta kirjoitamme äänityksistä päiväkirjaa ja pistetään sitten raporttia tännekin, kunhan päästään takaisin internet-yhteyksien äärelle. Lisäksi ystävämme Linda tulee paikalle ensimmäiseksi viikonlopuksi ottamaan kuvia sessioista, joten saadaan kerrankin kuvia koko porukasta.

Palaamme siis myöhemmin kesällä - ihanuutta, aurinkoa ja kesäelikoita elämään!

Ruususeremonia

Meillä oli eilen toiset treenit uuden kokoonpanon kanssa. Tulevan levyn biisien treenaamisen lisäksi pidimme pienimuotoisen ruususeremonian. Seremoniassa kysyttiin uusilta soittajilta haluavatko he ryhtyä tähän suureen seikkailuun kanssamme. Molemmat vastasivat myöntävästi. Siksipä paljastammekin nyt keitä he ovat!

Ketään ei varmasti yllätä että ensimmäisenä värväsimme uudeksi kitaristiksi Joonatanin. Hän on ollut läheisesti bändimme kanssa tekemisissä kohta jo kuusi vuotta, toimien milloin miksaajana, äänittäjänä, tuottajana, kitarateknikkona, kitaristina, bassoteknikkona, basistina ja muuna musiikin yleisapumiehenä. Jatkamme siis hyväksi havaittua yhteistyötä entistäkin tiiviimmin.


Joonatan

Rumpalin etsintäkin kävi yllättävän helposti. Ensimmäisen rumpalimme Jaanin kautta löysimme oman kylän pojan Rekon paukuttamaan rumpuloita. Reko on Jaanin serkku ja näin olleen saatiin Mänttärin suvun edustus taas tasapainoon bändissä. Parhaimmillaanhan Jalankulkuämpärissä oli jopa 3/4 Mänttärin sukua (JaaniSannaTuija). Reko istuu remmiin paremmin kuin hyvin, soitto toimii ja läpät lentää niinkuin tehtaan varjossa kasvaneella vain voi.


Reko on kyllä täysi-ikäinen vaikka tässä näyttääkin 12-vuotiaalta.

Eilisestä jäi niin hyvä mieli, olemme aivan liekeissä!!! Sanna ja Pinja menevät viikonloppuna kartanokylpylähotelliin rentoutumaan ja tekemään tekemättömät lyriikat loppuun. Sitten jatketaan taas tiukalla treenillä kohti heinäkuuta.


Muikeat kesä-Rouvat

Koeajossa

Ensimmäinen koeajo suoritettu, hyvin pelitti uudistettu moottori. Varokaas vaan sillä täältä tullaan ja kovaa!

Treffeillä

Rouvat treffailevat ahkerasti ja toivovat että kohta jo styylataan vakkariin...

Mietintätauko

Viime viikonlopun treenien lopputulema oli se että Eeva ja Tuija päättivät lopettaa Jalankulkuämpärissä soittamisen. Rouvien eroon ei liity mitään suurempaa draamaa, he vain haluavat tulevaisuudessa keskittyä muihin asioihin ja harrasteihin. Pinja ja Sanna etsivät nyt siis bändiin uutta rumpalia ja kitaristia, ja Jalankulkuämpärin seuraava levy äänitetään sitten kun nämä henkilöt ovat löytyneet. Ilmoittelemme aikatauluista ja uusista kuvioista lisää kunhan on jotain ilmoitettavaa. Suuret kiitokset Eevalle ja Tuijalle näistä upeista vuosista, kaikkea parhautta elämään ja Tsemppi-halit!

Roketti-rokki-meininki

Viime viikonlopun bänditoiminta käsitti pitkästä aikaa keikan, ihanaa! Kyllä sitä oltiin odotettukin. Välillä tuntuu ettei koko bändiä ole olemassa, kun keikkoja ei ole. Mutta lauantaina pääsimme ihanasti keikaroimaan DTM:n lavalle.

Jarkko Blast Onesista oli lupautunut meille roudausavuksi, kun sillä on pakettiauto. Klo 15 Eeva ja Jarkko hakivat rummut Mäkelänkadulta ja sitten Pinjan, miksaaja Joonatanin ja basso- ja kitarakamat Kaapelilta. Tuija ja Sanna tulivat suoraan DTM:ään, kun roudailtavaa oli niin vähän eikä autossa ollut istumapaikkoja. Rouffa-ryhmämme saapui Roballe klo 16 ja aloimme kamojen kasauksen. Illan järjestäjä Kristiina oli jo avustajineen koristelemassa paikkaa teeman mukaisesti. Soundtsekki tehtiin hieman vajaana, kun illan toinen bändi jonka kitarakamoja Sanna lainasi, tuli mestoille vasta meidän jo poistuttua ruokailemaan. Mutta hyvin siitä selvittin kun pikku-Fenderissä on kaksi inputtia niin saatiin Sannankin kitaraan hieman mökää. Tsekin jälkeen Eeva lähti kotiin nukkumaan, kun edellisen yön unet oli jääneet muutamaan tuntiin, kiitos tuurauskeikan Hämeenlinnassa ja aamutyön. Mylsän mafia meni syömään pitsaa ja sen jälkeen Sannalle laittamaan tukkaa ja meikkaamaan. Tuija oli tullut omalla autolla Tampereelta ja tuonut Eevalle treenikäyttöön tuulettimen, joka käytiin heittämässä treenikselle. Samalla poikettiin Pinjan kotona hakemassa "mikkivalot" ja muita hänen unohtamiaan tärkeitä tarvikkeita kuten verkkosukkahousut. Kyllä autoilu on mukavaa!


Bändipaitoi, rinuleit ja pikkareit

Sanna, Pinja ja Tuija meikkasivat ja kähersivät tukkaa tuonne klo 21 tienoille, sitten poikkesivat hakemaan Eeva päikkäreiltä ja koko ryhmä suuntasi takaisin keskustaan. Mamassa olikin jo täysi tohina päällä ja Rouvat Ämpärit suuntasivat kellarikerroksen labyrintin kautta bäkkärille. Sieltä löytyi myös illan toinen bändi Stiff Lip. Nautiskelimme virvokkeita ja heitimme hieman läpyskää turkulaisten kanssa, Oulun murteella tietennii.

Jalankulkuämpärin keikka alkoi klo 00.00, intro-biisi skipattiin koska Kristiina oli järjestänyt upeat spiikit ja esittelyshöyt. Otetaan se intro sit seuraavalle keikalle. Setissä oli 11 biisiä, joilla kai pääsimme siihen toivottuun 30 minuuttiin, ei paljon tullut katseltua kelloon keikan aloituksen jälkeen. Yleisössä oli muutamat tutut naamat ja paljon uusi tuttavuuksia. On aina hämmentävää nähdä tuntemattomien ihmisten laulavan mukana kaikissa biiseissä... Mutta ah niin fantsua! Rouvat eivät itse oikein tienneet miten keikka meni. Havaittavissa oli ehkä pientä jäätyneisyyttä, kenties johtuen pitkästä keikkatauosta, josta kuitenkin päästiin yli keikan loppua kohden. Lisäksi lavasoundi oli jotenkin ihan puuroa, mutta onneksi se puuro ei kiehunut yleisön puolelle vaan kehuja tuli paljon. Jopa baarihenkilökunta osti levyn! Ja se on jo paljon se.
Koko ilta oli erittäin onnistunut ja hauska. Erityispontsit Kristiinalle koristeluista, paikka näytti tosi hienolta ja mahtavaa että on välillä jotain spessuakin eikä aina samat tylsät baarin seinät.








Kuvat: Heidi Humina

Ensi viikonloppuna jatkamme harjoituksia ja treenaamme uusia biisejä studiokuntoon. Lisäksi sävellystyön harjoitteita jatketaan ahkerasti ja koitetaan saada kokonaiset 12 biisiä äänitettäväksi levylle. Kesäkuuhun mennessä laitamme myös myspaceen maistiaisia uusista biiseistä...

Keikka edessä treenit takana

Juhlimme vapun päättymistä treenaamalla. Sanna ja Tuija pääsivät ensimmäisen kerran näkemään uuden treeniksen ja tytöt olivat heti ihastuneita. Lauantaina oli PinjaSannaTuija-treenit, Eevalla oli koiravieras jota hänen täytyi viihdyttää. Bändin mylsäläiset pistivätkin haisemaan ja tekivät yhden kokonaisen uuden biisin (työnimenä Nirvana-Murmus) ja viimeistelivät Pinjan ja Sannan alkuun paneman toisen uuden kappaleen (työnimi on Kesäinen lintulaulu). Lintulaulu on saanut alkunsa jo aiemmin keväällä Ticun ja Tacon yllätys-perjantai-koti-treeneissä, joihin leidit varustautuivat baskereilla, paljettihuiveilla ja uruilla. Kyllä oli luovaa! Ja nyt kappale on saatu jo 3/4 bändillä haltuun ja hautomoon. Vain komppi puuttuu. Ja sanat, mutta ne tulee sit kesäkuun alussa, kun rouvat lyyrikot vetäytyvät lyriikka-workshoppiin jonnekin kylpylän tapaiseen ympäristöön. Lauantain treenien jälkeen menimme vielä Eevalle syömään, bondaamaan ja kalentereita sumplimaan.

Sunnuntai alkoi 11:30 laulukamojen ja niiden toimimattomuuden ihmettelyllä. Onneksi Super-Mikko oli ollut treeniksellä aamusta alkaen ja osasi testata uudet kaiutinkaapelit jollain sähköhärpäkkeellä todetakseen, että piuhoissa on systeemit väärinpäin. Pistämme kaapelit siis Joonatanille oikomishoitoon. No onneksi mökää saatiin ulos PA:sta vanhoillakin piuhoilla. Sunnuntain treenit koostuivat lähinnä DTM:n keikan settilistan kasaamisesta eli vanhojen biisien muistelusta. Ensimmäinen kierros vanhoja kappaleita soittaen oli ihan jees ja hauskaa, kun niitä ei olla sitten helmikuun soitettu, mutta jo toisella kiekalla tuntui puhti olevan poissa. Ei vaan enää jaksa innostua niistä vanhoista niin paljoa, kun on uusia parempia tiedossa. Onneksi sentään Vampyyrihipoista ja Poseidonista (Agia Napa -92 vai mikä se oikee nimi on) ollaan tehty hieman -vain hyvin hieman- uudet versiot, jotka jaksavat innostaa ainakin meitä...

Saimme setin kursittua DTM:ssä vaadittuun 30 minuuttiin, mikä on muuten todella lyhyt aika, kun meillä on niin paljon hyviä huumorivitsejä mitkä täytyy myös ehtiä kertomaan. Pidimme pienen tauon ja sen jälkeen esittelimme Eevalle edellisen illan uudet tuotokset. Äänitettyämme uudet tsipaleet/raakileet pistimme pillit pussiin ja läksimme viettämään hyvin ansaittua omaa aikaa kukin tahoillemme.

Seuraava raportti DTM:n keikasta ja siitä viikon päästä onkin taas treenit. Jibijibijibiii!

Sunnuntaina 10.5. klo 16-18 Sanna on vieraana Radio Helsingin Levylaukussa
http://www.radiohelsinki.fi/radio-helsingissa-tapahtuu/6456/su-105-klo-16-18-vieraana-muusikko-sanna-vakeva/

DTM L-World 09.05.2009