Studiopäiväkirja osa 2

Aamu valkeni kauniina ja bänditoiminta siirrettiin pihalle. Tytöt ruskettivat itseään ja Joonatan vaihtoi kitaraan kieliä. Päivän kääntyessä iltaa kohden aloimme kärsimättöminä odottaa rumpaliamme Rekoa, jota nyttemmin myös Teroksi kutsutaan. Lopulta Reko soitti ja kertoi olevansa jo aika lähellä Kuhmoa, josta pelästyimme aika paljon, koska Kuhmo on ihan pirun kaukana Kuhmoisista. Vitsimiehenä tunnettu Tero oli kuitenkin ihan oikealla suunnalla ja pian tuo Marinkylän kovin rallikuski karauttikin pihaan amistyyliin. Hommat jatkuivat rumpujen kasauksella ja illan päätteeksi saunoimme ja fiilistelimme taas kerran.

Seuraavana päivänä alkoikin sitten todellinen työ. Kamat olivat jo kasassa joten aloimme tehdä soundtsekkiä. Kun soundit olivat kohdillaan, hurautimme kylille hakemaanLindan joka tulisi ikuistamaan äänityssessiot. Sitten se alkoi, hurja äänittäminen. Koko bändin voimin soitettujen biisien rumpuraidat saatiin nauhalle kolmessa-neljässä tunnissa. Miinus kessu- ja pissatauot. Tunnelma oli kertakaikkisen mahtava! Sitä sitten hieman juhlistimmekin hyvän ruuan, virvokkeiden, tanssin ja laulun merkeissä. Toisilla juhlat jatkuivat jopa aamuyhdeksään...

Juhlista toivuttuamme kuuntelimme vielä kertaalleen rumpuraidat läpi ja totesimme ne silkaksi neroudeksi.

Nauhoitukset jatkuivat bassoilulla, valitettavaa oli että jouduimme hyvästelemään Rekon, sillä hän on suomalaisen työn sankari. No kesä kuivaa. Bassottelu sujui hyvin, eikä Pinja käynyt pahemmin kiukuttelemaan koska hänet ehdittiin ruokkia ajoissa. Muutama kappale jätettiin odottamaan tuoretta kättä eli seuraavaa päivää. Aamupäivän bassosessioiden jälkeen Sanna ja Pinja suuntasivat kirkolle sukulaisseurassa, Joonatanin jäädessä siivoamaan bassoraitoja. Kuhmoisten kirkonkylällä meno oli villiä. Kävimme kirjastossa netissä ja Sahanrannassa nauttimassa kesäiset siiderit. Kesä tosin oli hitsin kylmä. Retki oli avartava ja antoi uusia eväitä luomistyöhön. Ruokavarantojen täydennyksen jälkeen palasimme Lehmälän rauhaan.

Joonatan aloitti kitaralla räimimisen, jolloin meidän muiden oli parempi paeta laiturille. Lehmälän ikkunat helisivät kun tuo kitaroiden Sir Väinämöinen pani parastaan. Kun uskaltauduimme takaisin Lehmälään, siellä meitä odotti kaksi valmista biisiä. Disko ja Pianonvirittäjä kuulostivat tajunnanräjäyttäviltä. Bodomiin Joonatan oli juuri löytänyt etsimänsä soundin, kun Vox sanoi poks. Tästä johtuen päätimme jatkaa seuraavana päivänä lauluäänityksillä.