Henry's Pub 1.4.2010

Aprillipäivä alkoi puhelulla jota toivoin aprillipilaksi, mutta näin ei valitettavasti ollut. MiksaajaMaster Of The Universe Jasse oli epähuomiossa buukannut itselleen kaksi keikkaa aprillipäiväksi. o-ou. Eihän meillä muuten mitään hätää, mutta Joonatanilla oli tiedossa iltavuoro eikä pääsisi soundtsekkiin. Joten soundtsek tuntemattoman miksaajan kanssa ilman kitaristia ei houkutellut. Noh, eipä siinä auttanut kuin toivoa että kyllä tämäkin asia sumpliutuu. Joonatanilla on sellainen ”välillä joustava” työ eli se menee töihin eikä kukaan muu ilmaannu paikalle joten hänenkään ei tarvitse jäädä yksinään nappuloita vääntelemään. Toivoimme että tämä olisi yksi niistä työvuoroista...

Joten roudaus alkoi hakemalla Kaapelin avaimet Joonatanilta töistä. Onneksi oli myös kiirastorstai että me tavalliset toimistotyöntekijät päästiin jo normaalia aiemmin töistä. Sanna ja Pinja suuntasivat siis Kaapelille odottamaan Rekoa. Reksiä odotellessa nautimme kevätpäivästä ja saimme toivotun puhelun, Joonatan pääseekin töistä jo viideltä. Hallelujah! Eikä mene kuin hetki ja varma kevään merkki kurvaa Kaapelin pihaan: Reko, sininen Fiat ja neonvihreät aurinkolasit! Miksi oi miksi ei muistettu kaivaa kameraa esiin?? Voi hölmöjä Rouvia. Fiat-tilaihmeeseen saatiin mahtumaan kaksi kitaravahtivistinta, kaikuja ja efektiloisia, bassonuppi- ja kaappi sekä rummut ilman ständejä. Sanna ja Pinja ottivat kitarat ja basson, ja suuntasivat metrolla Kamppiin.

Kevät oli saapunut myös keskustaan. Henkan terassi oli avattu, mutta se oli hieman vajaavaisen näköinen, koska terassikalusteiden toimittajalta oli jäänyt tuolit kuormasta. Terassi siis koostui pöydistä ja tuhkiksista. Ei siellä kyllä nyt vielä niin lämmin ollut, että terassi olisi kauheasti houkuttanut. Joonatankin oli ehtinyt paikalle ja yhdessä tuumin tyhjensimme Fiunan ja Reko lähti vielä hakemaan ständejä. Pistimme sillä välin kitara- ja bassokamat pystyyn. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, muutenkin olimme kerrankin edellä aikataulua. Eikä talonmiksaajakaan ollut tulossa paikalle ennenkuin siinä seiskan aikoihin. Joten Rekorderia odotellessa nautimme hieman virvokkeita ja upporasvassa paistettua ”ruokaa”. Nam. Mut sit koht yök.





Reko palasi ständienhakumatkalta ja pisti rummut kasaan. Tässä vaiheessa miksaajakin oli tullut mestoille. Ja mikä helpotus! Se oli Ossi, Kouvolasta alunperin, ja tiesi meidän bändin entuudestaan. Hyväjee! Kaikki sujuu aina paremmin kun päästään miä-kielellä operoimaan. Ja hyvät sounditkin se sääti meille. Lavalle kuului harvinaisen hyvin, vaikka kattoon ripustettujen monitorien suuntaus ei suosinutkaan kahta laulajaa eturivissä. Ja puolikas Hesan Rapeinta Kinkkuakin ehti soundtsekkiin eli Laura saapui sulostuttamaan iltaamme Maanalainen armeija –henkisellä asukokonaisuudellaan. Soundtsekin jälkeen myimme 3 levyä, mikä on aika hyvä saldo pelkälle soundtsekille... Huonosti alkanut päivä oli selkeästi menossa parempaan suuntaan koko ajan.

Soundtsekin jälkeen osallistuimme Harri Niemen vetämään tietovisailuun, missä emme sijoittuneet kärkisijoille. Mutta emme olekaan pääsiäis- ja lammastietouden eksperttejä. Tietovisailun päätyttyä aloitti illan ensimmäinen bändi The Alibies keikkansa. Jalankulkuämpärin rouvat, Joonatan ja Hesan Rapeimmat Kinkut vetäytyivät invavessaan treenaamaan stemmat kuntoon. Laulujen jälkeen alkoi armoton meikkaus ja hiustenlaitto. Pinja oli hankkinut uusia luomivärejä, joten niillä lotraamiseen saatiin käytettyä melkoisen paljon aikaa. Ennen keikkaa ehdimme vielä tervehtiä paikalle saapuneita ystäviä ja sukulaisia ja sit olikin aika mennä vaihtamaan vaatteet ja valmistautua illan koitokseen.



Wallu juonsi meidät lavalle ja ekana biisinä soitettiin ”Ansa, Tauno ja Taunus” eli ”Meksiko” niinko meilläpäin sanotaan. Ja sen perään ”Rouva”. Ja sit soitettiin lisää ja heitettiin tyhmää pääsiäis-aiheista läpyskää. Sanna oli taas tehnyt meille ihanat biisilistapohjat, joissa kurkki Salkkareiden Ismo ja Seppo, vanha tuttumme Marja Pennanen sekä uudemmat tulokkaat melkein naku Bon Jovi ja Christina Aguilera vauvan kanssa. Edellä mainittujen henkilöiden lomasta oli hyvä seurata mikä oli seuraava kappale. Kahteen viimeiseen biisiin saatiin ihanaiset naiset Peppe ja Laura mukaan laulamaan meidän kanssa. Perinteinen encore: ”Juhani” ja ”Blondie” ja se oli siinä. Hauskaa, ihanaa, kivaa ja hikistä hommaa! Lisää tätä kiitos.





Keikan jälkeen nautimme hieman lisää virvokkeita, saimme megalomaanisen kokoiset suklaapuput ja harrastimme vapaata seurustelua. Mut vanha ei jaksa enää kauaa bailata, joten kimpsut ja kampsut kasaan, ja kotia kohti. Kiitokset illasta tietenkin isännälle Wallulle ja meidän ihanille ystäville ja faneille jotka saapuivat paikalle, sekä erikois-kiitokset Minnoille jotka myivät puolestamme levyjä ja hihamerkkejä. Ootte ihania ja hyviä ihmisiä!