Semifinal 24.4.2010

Yllättävää kyllä tämäkin keikkapäivä alkoi Kaapelilta. Olimme sopineet treffit Kaapelille klo 16. Pinja ja Reko saapuivat tuohon sovittuun aikaan ja alkoivat pakkaamaan autoa. Jossain vaiheessa Reko huomasi ettei virveli ole mukana autossa. Joten puhelua kotiin, josko virveli on jäänyt sinne. Ei löydy, ei sitten mistään. Tässä vaiheessa herra on lievästi sanottuna hieman turhautunut... Saatiin auto täyteen rumpuja, kitarakaappeja ja bassokamoja ja Reko lähti vielä kotona käymään tarkastamaan että josko se virveli siellä jossain kuitenkin lymyilisi. Taas unohtu ottaa kuva autosta, tällä kertaa oli käytössä oikeen farmari-malli, mutta aivan uskomattoman täyteen ängetty. Pinja meni hakemaan kitarat vielä alakerrasta ja yläovella tulikin akateemisesti myöhästynyt Väkevä vastaan. Kummallekin rouvalle kitara selkään ja lomps kohti metroa.

Semin/Ilveksen/Tavastian edessä tapasimmekin Liquid Sistersin Peppen ja Mintun. Ja kohta paikalle lompsi Joonatan ja loputkin Kusisiskoista eli Asku ja Niina. Odottelimme vielä hetken Rekoa, ja sit alkoi armoton roudaaminen Tavastian kautta Semiin. Sehän tietysti olisi ihan kiva roudata sinne Semiin Semin ovesta, jolloin matkaa ovelta lavalle olisi n 10 metriä, kun pelkkä bassonuppi painaa n 30 kg. No onneksi meitä on monta kantajaa. Soittelukamat lavalle ja piuhat seinään. Joonatan lähtee vielä hakemaan Kaapelilta jotain piuhaa rikkoutuneen tilalle ja me muut mennään syömään sillä välin kun Kusisiskot tekee soundtsekkiä. Ilveksen keittiöstä sai jälleen kerran hyvää ruokaa ja Rekolle oli lihapullia, joita se oli koko päivän toivonutkin saavansa. Ruokaillessa kuuntelemme Samuli Putron soundtsekkiä.





Olimme pyytäneet Jassen paikalle vasta klo 18:30, kun yleensä aikataulut aina kusee ja myöhässä ollaan. Tällä kertaa oltiinkin hieman etuajassa, joten treenaamme muutamaa vanhaa biisiä ennenkuin varsinainen soundtsek aloitetaan. Tsekki menee helposti ja nopiaan, joten pääsemme illan pääasiaan eli meikkaamaan ja kampauksia vääntämään. Läträämme luomiväreillä ja Reko viihdyttää meitä jutuillaan. Se Joonatan taisikin lähteä hakemaan sitä piuhaa vasta tässä vaiheessa.



Hengailemme Semin bäkkärillä, Sanna on mennyt Ilveksen puolelle viihdyttämään kavereitaan. Pinja on hankkinut ilmapalloja koristamaan lavaa, onhan vappu jo melkein ovella. Puhalletaan siis niitä, viritetään kitaroita ja bassoja ja puhutaan tyhmiä. Semin ovet on olleet auki klo 20 alkaen mutta aika jännä ettei ketään näy melkein tuntiin. Ei suomalaiset ihmiset osaa tulla lauantaina keikalle näin aikaisin. Aika pitkään on ollut selvää ettemme todellakaan aloita klo 21:30. Illan ensimmäiset asiakkaat ovat Rekon veli puolisoineen. Ja pikku hiljaa alkaa muutakin kansaa valua paikalle. Kuvavaa on että laitamme tätä iltaa varten kasatun cd:n kotimaista musiikkia soimaan taustalle vasta kun porukkaa alkaa ilmaantumaan Semiin, eli klo 21:15. Levy koostuu muuten pelkäästään meidän kanssa samalle levy-yhtiölle levyttäneistä suomenkielisistä bändeistä, lista kappaleista löytyy lopusta. Kappaleet painottuivat huumoriin ja pikkutuhmuuksiin. Settiin oli myös pakko mahduttaa yksi biisi Kirkalta vaikkei hän Johannalle/Lovelle levyttänytkään, mut ihan vaan siks että Kirka on kuningas.







Joskus siinä kymmenen maissa pistetään tämän illan intro soimaan, se on tällä kertaa ”Pojat tanssimaan” diskoilu Leevi & The Leavingsiltä. Painumme lavalle tanssimaan ja juomaan äänenavaus Jägerit. Varsinainen keikka alkaa pitkästä aikaa vanhalla tutulla TIPillä. Hyvä mieli saavutetaan heti alkumetreillä, ei pidä aliarvioida TIPin voimaa... Tosin Rekon eka kommentti treeneissä biisistä oli ”Onks tää aika vanha biisi?” Pinja: ”Joo ihan eka ikinä tehty eli vuodelta 1997”, Reko: ”Aika hirveet sanat”... Hehehehheheh. Joo no ei Se Tippi ole meidänkään lemppari ollut vuosiin, mutta nyt sitä oli kiva soittaa pitkästä aikaa. Ja Reksi pisti meille aika reippaan ja täyteläisen kompin joten biisi tuntui entistäkin paremmalta. Teimme hieman erilaiset setin tällä kertaa eli sirottelimme hitureita (no ei niitä oikeestaan ole kuin kaksi) pitkin settiä. Yleensä on yksi suvantokohta, joka sisältää kaksi rauhallisempaa tsipaletta, ja sitä ennen ja sen jälkeen paahdetaan täysii. Mikä olis ollu ehkä parempi tälläkin kertaa. Vanhoista biiseistä settiin mahdutettiin myös Vampyyrihipat ja Poseidon eli Agia Napa -92. Revittelimme 11 biisin verran ja poistuimme lavalta. Koska aikataulu oli venynyt emme saaneet soittaa encorea, joten hiihdot jäi hiihtämäti. Tsortsen.

Keikan jälkeen Rouva suuntasi myymään levyjä. Se olikin hauskaa hommaa välillä hoitaa kokonaan itse. Sain kunnian tutustua muutamaan uuteen Hyvään Rouvaan ja purkaa vielä ammattikorkeakouluahdistusta, joka näköjään näin vuosia valmistumisen jälkeenkin nostaa päätään aika kun pääsee puhumaan kohta valmistuvien ihmisten kanssa. AMK oli elämäni kauheinta aikaa, en suosittele. Mutta rokkaaminen ja levyjenmyynti on kivaa, samalla saa juoda vähän lonkeroakin. Tavastian diskoa ei ehtinyt tsekkaamaan ja kuuleman mukaan mitään ei menetetty. Siellä oli ilmeisesti vaan megakännisiä teinejä eli kakskymppisiä. Kavereiden ilmeet tullessaan takaisin Semin puolelle olivat aika kuvaavia. Mutta kolmekymppinen Rouva oli kerrankin pirteenä ja jaksoi kreisibailata aamuneljään asti ihan muissa juottoloissa. Olen hyvin ylpeä.

Illan taustamusat:
M. A. Numminen: Munat jäi vetoketjun väliin
Ahkerat Simpanssit : Oi japsi, vain me kaksi
Kaseva: Striptease tanssija
Avaruuslintu: Siitä jossain päätettiin
Muska: Paha tyttö
M.A. Numminen: Hevoset ja minä
Tommi Liimatta: Tahrainen rekisteri
Päät: Pienet kapulat
Da Manifest: Tulta kaminaan
Tuomari Nurmio: Punainen planeetta
M.A. Numminen: Voi tohtori kuulkaa! (Estyneen miehen laulu)
Freeman: Osuuskaupan Jane
Kari Peitsamo:Mekaniinen susi
Leevi & The Leavings: Ei se tyttö tule takaisin
Tuomari Nurmio: Hän on täällä tänään
Kirka: Viis siitä veisaan
Jaakko Kangosjärvi: Musiikki ja urheilu
Sydän, Sydän: Paskaa
Maarit: Synnyin saatanan merkit käsissäin
Tuomari Nurmio: Kylmää ja kuumaa
Geisha: Kesä
Juice Leskinen: Osapäivänatsi
Maukka & Nahkatakit: Säpinää
Kari Peitsamo: Stop, Shake, Honey, Go
SIG: Älä sinä huoli
Leevi & The Leavings: Pojat tanssimaan

Keikkoloita

Keikkaa pukkaa eli huhtikuun toinen keikkamme on nyt lauantaina 24.4. Semifinaalissa. Paikalle kannattaa tulla hyvissä ajoin koska soitamme jo klo 21:30. Muistakaa siis vetää nopeet pohjat ja sit hyvissä ajoin Semiin. Samalla lipulla pääsee Tavastian lauantaidiskoon, et jos haluut mennä kuuntelemaan kun joku kaapujen suunnittelija soittaa teknoo, niin be my guest. I hate tekno.

Toukokuun keikkaputken aloitamme 21. päivä Suomen Turuust' jossa saamme kunnian lämmittää Klubin lavan ihanaakin ihanammalle Plutonium 74:lle.

Ihminen, tule siis keikoille! Pääset näkemään nämä idiootti-kaksoset livenä:



KEIKAT:
24.04. Semifinal, Helsinki (+ Liquid Sisters)
21.05. Klubi, Turku (+ Plutonium 74)
23.05. Kallio Kukkii, Helsinki
29.05. Kumpulan Kyläjuhlat, Helsinki
23.06. Lepakkomies, Helsinki (+ Pikku Kukka)
24.07. Queertopia Festivalen, Ruotsi Sverige Sweden
17.09. Liberte, Helsinki (+ Jann Wilde, Silent Scream)

Henry's Pub 1.4.2010

Aprillipäivä alkoi puhelulla jota toivoin aprillipilaksi, mutta näin ei valitettavasti ollut. MiksaajaMaster Of The Universe Jasse oli epähuomiossa buukannut itselleen kaksi keikkaa aprillipäiväksi. o-ou. Eihän meillä muuten mitään hätää, mutta Joonatanilla oli tiedossa iltavuoro eikä pääsisi soundtsekkiin. Joten soundtsek tuntemattoman miksaajan kanssa ilman kitaristia ei houkutellut. Noh, eipä siinä auttanut kuin toivoa että kyllä tämäkin asia sumpliutuu. Joonatanilla on sellainen ”välillä joustava” työ eli se menee töihin eikä kukaan muu ilmaannu paikalle joten hänenkään ei tarvitse jäädä yksinään nappuloita vääntelemään. Toivoimme että tämä olisi yksi niistä työvuoroista...

Joten roudaus alkoi hakemalla Kaapelin avaimet Joonatanilta töistä. Onneksi oli myös kiirastorstai että me tavalliset toimistotyöntekijät päästiin jo normaalia aiemmin töistä. Sanna ja Pinja suuntasivat siis Kaapelille odottamaan Rekoa. Reksiä odotellessa nautimme kevätpäivästä ja saimme toivotun puhelun, Joonatan pääseekin töistä jo viideltä. Hallelujah! Eikä mene kuin hetki ja varma kevään merkki kurvaa Kaapelin pihaan: Reko, sininen Fiat ja neonvihreät aurinkolasit! Miksi oi miksi ei muistettu kaivaa kameraa esiin?? Voi hölmöjä Rouvia. Fiat-tilaihmeeseen saatiin mahtumaan kaksi kitaravahtivistinta, kaikuja ja efektiloisia, bassonuppi- ja kaappi sekä rummut ilman ständejä. Sanna ja Pinja ottivat kitarat ja basson, ja suuntasivat metrolla Kamppiin.

Kevät oli saapunut myös keskustaan. Henkan terassi oli avattu, mutta se oli hieman vajaavaisen näköinen, koska terassikalusteiden toimittajalta oli jäänyt tuolit kuormasta. Terassi siis koostui pöydistä ja tuhkiksista. Ei siellä kyllä nyt vielä niin lämmin ollut, että terassi olisi kauheasti houkuttanut. Joonatankin oli ehtinyt paikalle ja yhdessä tuumin tyhjensimme Fiunan ja Reko lähti vielä hakemaan ständejä. Pistimme sillä välin kitara- ja bassokamat pystyyn. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, muutenkin olimme kerrankin edellä aikataulua. Eikä talonmiksaajakaan ollut tulossa paikalle ennenkuin siinä seiskan aikoihin. Joten Rekorderia odotellessa nautimme hieman virvokkeita ja upporasvassa paistettua ”ruokaa”. Nam. Mut sit koht yök.





Reko palasi ständienhakumatkalta ja pisti rummut kasaan. Tässä vaiheessa miksaajakin oli tullut mestoille. Ja mikä helpotus! Se oli Ossi, Kouvolasta alunperin, ja tiesi meidän bändin entuudestaan. Hyväjee! Kaikki sujuu aina paremmin kun päästään miä-kielellä operoimaan. Ja hyvät sounditkin se sääti meille. Lavalle kuului harvinaisen hyvin, vaikka kattoon ripustettujen monitorien suuntaus ei suosinutkaan kahta laulajaa eturivissä. Ja puolikas Hesan Rapeinta Kinkkuakin ehti soundtsekkiin eli Laura saapui sulostuttamaan iltaamme Maanalainen armeija –henkisellä asukokonaisuudellaan. Soundtsekin jälkeen myimme 3 levyä, mikä on aika hyvä saldo pelkälle soundtsekille... Huonosti alkanut päivä oli selkeästi menossa parempaan suuntaan koko ajan.

Soundtsekin jälkeen osallistuimme Harri Niemen vetämään tietovisailuun, missä emme sijoittuneet kärkisijoille. Mutta emme olekaan pääsiäis- ja lammastietouden eksperttejä. Tietovisailun päätyttyä aloitti illan ensimmäinen bändi The Alibies keikkansa. Jalankulkuämpärin rouvat, Joonatan ja Hesan Rapeimmat Kinkut vetäytyivät invavessaan treenaamaan stemmat kuntoon. Laulujen jälkeen alkoi armoton meikkaus ja hiustenlaitto. Pinja oli hankkinut uusia luomivärejä, joten niillä lotraamiseen saatiin käytettyä melkoisen paljon aikaa. Ennen keikkaa ehdimme vielä tervehtiä paikalle saapuneita ystäviä ja sukulaisia ja sit olikin aika mennä vaihtamaan vaatteet ja valmistautua illan koitokseen.



Wallu juonsi meidät lavalle ja ekana biisinä soitettiin ”Ansa, Tauno ja Taunus” eli ”Meksiko” niinko meilläpäin sanotaan. Ja sen perään ”Rouva”. Ja sit soitettiin lisää ja heitettiin tyhmää pääsiäis-aiheista läpyskää. Sanna oli taas tehnyt meille ihanat biisilistapohjat, joissa kurkki Salkkareiden Ismo ja Seppo, vanha tuttumme Marja Pennanen sekä uudemmat tulokkaat melkein naku Bon Jovi ja Christina Aguilera vauvan kanssa. Edellä mainittujen henkilöiden lomasta oli hyvä seurata mikä oli seuraava kappale. Kahteen viimeiseen biisiin saatiin ihanaiset naiset Peppe ja Laura mukaan laulamaan meidän kanssa. Perinteinen encore: ”Juhani” ja ”Blondie” ja se oli siinä. Hauskaa, ihanaa, kivaa ja hikistä hommaa! Lisää tätä kiitos.





Keikan jälkeen nautimme hieman lisää virvokkeita, saimme megalomaanisen kokoiset suklaapuput ja harrastimme vapaata seurustelua. Mut vanha ei jaksa enää kauaa bailata, joten kimpsut ja kampsut kasaan, ja kotia kohti. Kiitokset illasta tietenkin isännälle Wallulle ja meidän ihanille ystäville ja faneille jotka saapuivat paikalle, sekä erikois-kiitokset Minnoille jotka myivät puolestamme levyjä ja hihamerkkejä. Ootte ihania ja hyviä ihmisiä!

Pitkämies 13.03.2010

Aina ei jaksa kirjottaa, joten tässä kuvapläjäys Pitkämies-kaupan keikalta. Kuvat otti Silja Silppuri. Kiitämme häntä suuresti kun hölmöt jätti omat kamerat laukkuun ja kotiin.