Olimme sopineet treffit Kaapelille iltapäiväksi. Ilmeisesti kaikki muutkin Kaapelin bändit olivat sopineet saman ajan, koska hissi oli jatkuvasti varattuna ja kaikki Kabulilla treenavat ryhmät lähdössä keikalle yhtä aikaa. Hieman odoteltuamme saimme kuitenkin hissin ja pirautimme taksikeskukseen. Jeps - taas huristellaan taksilla sillä luotto siihen, että illalla tulee porukkaa ja meillekin jää jotain keikasta käteen, on kova... Kamat autoon ja nokka kohti Loosea.
Perillä yritettiin ensin päästä takakautta roudaamaan, mutta taksin katto oli liian korkea parkkihalliin, joten ei auttanut kuin kantaa tavarat etuovesta sisään. Sisällä meitä odottivat Loosen oma äänimies Rami, miksaajamme Jasse ja meikkaaja/kampaajamme Anita. Soittokamat lavalle, jossa pojat alkoi niitä säätämään ja tekemään rumputsekkiä. Leidit siirtyivät Anitan kera takahuoneeseen ja Anita aloitti meidän upeiden kampausten rakentamisen.
Leidi Väkevä on valmis
Kun naisten kuontalot oli kuosissa, siirryimme baarin puolelle laittamaan illan tarjoilut ja koristelut paikalleen. Muutama juliste ja n 100:n tuulihatun täyttö. Jee! Onneksi oli ihania apulaisia. Pitäiskö kuitenkin ensi kerralla tilata joku catering ja muistaa ettei aina välttämättä tarvis kaikkea tehdä alusta loppuun itse?! No mutta ainakin ihanat suola- ja makeapalat näyttivät maistuvan kutsuvieraillemme ja yleisölle.
Viiksi-pipareita
Tiikerikakku aka Puumakakku
Illan virallinen osuus alkoi klo 20 kun suuri kutsuvierasjoukkomme saapui juhlimaan kanssamme. Tarjolla oli noiden leivonnaisten lisäksi boolia, kiitos levy-yhtiömme. Taustamusiikkina toimi "Rakkauden leirikoulu", mistä johtuen ainakin Joonatan vietti koko tilaisuuden takahuoneessa.
Klo 22 pelmahti lavalle Kantri-Mikko ja Paskavarpaat. Bändi, jolla on ehkä maailman eniten poliittisesti ei-korrektit sanoitukset. Oman keikan takia ei pystynyt keskittymään Mikkojen keikkaan, vaan oli pakko pysyä takahuoneessa valmistautumassa. Ja kirjoittaa biisilista. Sanna oli taas askarrellut meille hienot pohjat biisilistaa varten.
Melko tarkkaan klo 23 hipsimme lavalle ja ei kun soitto soimaan. Mikäköhän se eka kappale oli? Ei pysty enää muistamaan, mutta alusta asti oli selvä että tänään homma toimii. Pienet perusmokailut kuuluvat asiaan, mutta mitään aiempien keikkojen megajännityssekoiluvaivoja ei ollut. Lavalla oli ihanaa ja yleisöä oli ihanan paljon. Aivan täysi salillinen siis. Paljon rakkaita tuttuja ja paljon uusia tuttavuuksia. Setin toiseksi viimeisessä biisissä "Vaarallinen pianonvirittäjä" kutsuttiin lavalle mukaan taustalaulajat Peppe ja Laura eli "Hesan rapeimmat kinkut", kuten heidän taiteilijanimensä kuuluu. Viimeisessä kappaleessa "Lääkkeet loppu" lavan valtasivat kinkkujen lisäksi upea eläinkööri, ja meno nousi asteelle: kreisibailaus.
Todellinen kreisi-kreisibailaus aloitettiin kuitenkin encoressa, jolloin julistettiin tanssikilpailu alkaneeksi. Juhani alkoi hiihtämään ja ihmiset pistivät parhaat tanssimuuvinsa kehiin. Tuomaristona toimi arvovaltainen eläinkööri. Toinen palkinto: hieno suomalainen shampoo -pullo meni hattupäiselle pojalle, joka kuulemma illan edetessä oli hylännyt palkintonsa miesten vessaan. Hyihyi! Ensimmäinen palkinto: tiikerikakku, meni eturivin nuorelle neidolle, joka tuomariston lausunnon mukaan "on pilannut kauneutensa lävistyksillä". Ja annettakoon erikoismaininta vielä tätä kautta jälkikäteen jo legendaariseksi muodostuneelle yleisön sekaan lavalta hyppäämiselle. Fantastista!
Juhanin jälkeen soitimme Roikkumaan langoille bändiversiona ja sit se olikin siinä. Ehdottomasti paras keikka tähän asti, eipä niitä montaa vielä tosin ole ollutkaan. Fiilis takahuoneessa oli todella korkealla ja saimmekin keikan jälkeen paljon kehuja kaikilta. Mikä on tietysti aina kivaa. Kehukehukehu.
Koko bändi kuvissa ja vähän yleisön päitäkin
Elikot bäkkärillä...
... ja IN ACTION!!!
Herra Kettu koittaa tehdä lähempää tuttavuutta
Keikan jälkeen juhlat vasta alkoivat ja siirryimme DJ-hommiin. Tämä ei tietenkään sujunut suunnitelmien "jokainen kasaa reilun tunnin verran biisejä ja laitetaan ne koneelta randomilla soimaan" mukaan, koska Reko ei ollut muistanut kyseistä plääniä ja Sannan biisit eivät toimineet mäkissä ihan noin vaan. Jossain vaiheessa iltaa pistimme Sannankin disko-hitit raikaamaan, ne vaan piti aina jokainen klikata erikseen soimaan, joten olimme sidotut DJ-kopin puolelle. Onneksi sielläkin oli kuitenkin hyvin tilaa tanssia. Todennäköisesti enemmän kuin tanssilattialla, joka oli aivan täynnä. Illan viimeinen biisi oli Plutonium 74:n "Kaisa meni diskoon", josta tosin kuultiin vain puolet, kun tyhmä valomerkki lopetti kivan illan klo 3:30. Tavarat kasaan ja yöbussilla kotiin. Kyllä oli parhautta ja mahtavuutta!!! Odotukset oli korkealla ja ne kerrankin saavutettiin, ehkä jopa ylitettiin. Kaikki meni paremmin kuin hyvin ja ylikin. Tästä on hyvä jatkaa...
Kimaltava Disko-DJ Sanna
Kuvat: Anita Herukka, Heidi Kesti, Mari Valio ja itselaukaisin
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti