Syssy

Ei olla vielä syksyn kiireiltä päästy jatkamaan levyntekoa. Lauluraidat käytiin kuitenkin editoimassa tossa jokunen viikko sitten. Lisäksi Joonatan on issessein käyny soittelemassa ja sovittamassa kitaroita ja muita härpäkkeitä, mutta me muut ei olla vielä niitä ehditty kuuntelemaan. Kunhan Sanna palaa Rootokselta, pistetään äänityshommat taas pyörimään. Ja aukaistaan luovuushanat.

Yhdet treenit ehdittiin kuitenkin jo pitää tulevia keikkoja varten. Otettiin haltuun hieman vanhoja biisejä ja kerrattiin uusia. Vaikka tarkoitus oli ettei uusia biisejä soiteta paljoakaan ennen levyn julkaisua, päätimme tehdä pienen poikkeuksen. Koska Semifinaalin keikka 30.9. on Pikku Kukan levyjulkkari, tulee sinne myös Johanna Kustannuksen väkeä paikalle. Siksi ajattelimmekin soittaa suunniteltua enemmän tulevan levyn kappaleita, jotta sedät ja täditkin kuulevat että minkälaisella rytinällä täältä aiotaan tulla. Eikä vissiin tarvi mainita että odotamme todella innolla tätä ekaa keikkaa uudella kokoonpanolla. Oi sitä jännityksen määrää!

Studiopäiväkirja osa 3

Lehmälän tupaan viritettiin mikit vastakkain, jotta Tiku ja Taku saisivat pällistellä toisiaan laulaessaan. Näin saisimme myös muodostettua luovan sateenkaaren välillemme. Laulut saatiin päivässä narulle, joskin muutama kipale vaatii vielä hinkkausta ja lyriikoita Helsingin päässä.

Koska Rhodes oli raahattu paikalle päätimme myös äänittää sitä ja akustisia ynnä muita kitaroita. Sanna pääsi myös jälleen lesoilemaan nokkahuilullaan ja heitti soolot narulle. Koettiimpa äänitysten lomassa myös melodica-battle. Kun Lehmälän äänitykset alkoivat olla valmiina pidimme kuuntelujuhlat. Näissä juhlissa kuvasimme myös hieman musiikkivideomateriaalia, voipi olla tosin etteivät nämä nauhat koskaan päädy Voicelle asti.

Viimeisen illan ohjelmaan kuului niinkin ufoa meininkiä kuin järvikaiun nauhoittaminen. Joonatan veteli hitosti piuhaa pitkin metikköä ja alkoi päästellä ultraääniä järvelle. Toivomme ettei paikallisen ufomiehen yhteys kolmanteen ulottuvuuteen kärsinyt tästä häiriöstä. Ainakin me saimme todella hienon ja autenttisen soundin Bodomin lauluihin.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin ne Hanska-miehetkin saapuivat meitä noutamaan, tosin ilman Virveliä tällä kertaa. Kamat autoon, ukot saunaan, viimeiset letut naamaan ja sitten koko porukka kohti Helsinkiä. Matkalla kotia kohti pysähdyimme viehättävään kuppilaan nimeltä Highway Hill. Kohtasimme todellisen lännen tunnelman ja hajun. Kantri-tunnelman takasi terassille johtavat traktorin jäljet pellolla.

Lehmälästä jäi käteen hyttysenpistoksia, mukavat muistot lettukesteistä ja kalasaaliista sekä käsittämättömän upeat pohjat tulevalle albumille. Erityis-kiitos lähetetään Anille, Juholle ja muille Lehmälän kesäasukeille. Työskentely jatkuu nyt Helsingissä, viime silaus levylle luodaan kesämuistot mielessämme.

PS. Keksimme taas (jo viidennen kerran) uuden nimen levylle ja tällä kertaa se on lopullinen.

Studiopäiväkirja osa 2

Aamu valkeni kauniina ja bänditoiminta siirrettiin pihalle. Tytöt ruskettivat itseään ja Joonatan vaihtoi kitaraan kieliä. Päivän kääntyessä iltaa kohden aloimme kärsimättöminä odottaa rumpaliamme Rekoa, jota nyttemmin myös Teroksi kutsutaan. Lopulta Reko soitti ja kertoi olevansa jo aika lähellä Kuhmoa, josta pelästyimme aika paljon, koska Kuhmo on ihan pirun kaukana Kuhmoisista. Vitsimiehenä tunnettu Tero oli kuitenkin ihan oikealla suunnalla ja pian tuo Marinkylän kovin rallikuski karauttikin pihaan amistyyliin. Hommat jatkuivat rumpujen kasauksella ja illan päätteeksi saunoimme ja fiilistelimme taas kerran.

Seuraavana päivänä alkoikin sitten todellinen työ. Kamat olivat jo kasassa joten aloimme tehdä soundtsekkiä. Kun soundit olivat kohdillaan, hurautimme kylille hakemaanLindan joka tulisi ikuistamaan äänityssessiot. Sitten se alkoi, hurja äänittäminen. Koko bändin voimin soitettujen biisien rumpuraidat saatiin nauhalle kolmessa-neljässä tunnissa. Miinus kessu- ja pissatauot. Tunnelma oli kertakaikkisen mahtava! Sitä sitten hieman juhlistimmekin hyvän ruuan, virvokkeiden, tanssin ja laulun merkeissä. Toisilla juhlat jatkuivat jopa aamuyhdeksään...

Juhlista toivuttuamme kuuntelimme vielä kertaalleen rumpuraidat läpi ja totesimme ne silkaksi neroudeksi.

Nauhoitukset jatkuivat bassoilulla, valitettavaa oli että jouduimme hyvästelemään Rekon, sillä hän on suomalaisen työn sankari. No kesä kuivaa. Bassottelu sujui hyvin, eikä Pinja käynyt pahemmin kiukuttelemaan koska hänet ehdittiin ruokkia ajoissa. Muutama kappale jätettiin odottamaan tuoretta kättä eli seuraavaa päivää. Aamupäivän bassosessioiden jälkeen Sanna ja Pinja suuntasivat kirkolle sukulaisseurassa, Joonatanin jäädessä siivoamaan bassoraitoja. Kuhmoisten kirkonkylällä meno oli villiä. Kävimme kirjastossa netissä ja Sahanrannassa nauttimassa kesäiset siiderit. Kesä tosin oli hitsin kylmä. Retki oli avartava ja antoi uusia eväitä luomistyöhön. Ruokavarantojen täydennyksen jälkeen palasimme Lehmälän rauhaan.

Joonatan aloitti kitaralla räimimisen, jolloin meidän muiden oli parempi paeta laiturille. Lehmälän ikkunat helisivät kun tuo kitaroiden Sir Väinämöinen pani parastaan. Kun uskaltauduimme takaisin Lehmälään, siellä meitä odotti kaksi valmista biisiä. Disko ja Pianonvirittäjä kuulostivat tajunnanräjäyttäviltä. Bodomiin Joonatan oli juuri löytänyt etsimänsä soundin, kun Vox sanoi poks. Tästä johtuen päätimme jatkaa seuraavana päivänä lauluäänityksillä.

Studiopäiväkirja osa 1

Lehmälä - maassa maan tavalla

Jalankulkuämpärin toisen albumin äänitykset käynnistyivät viimeisten treenisessioiden jälkeisellä taksiroudauksella. Rekon rummut piti saada Hernesaaresta Kaapelille. Tähän toimitukseen saimme avuksi ensin niin nyreän ("niistä kamoista pitäisi ilmoittaa tilatessa") mutta myöhemmin humoristiksi ("eteenpäin sanoi mummo lumessa") paljastuneen taksikuskin. Kaapelilla alkoi armoton tavaroiden sumpliminen ja pakkaaminen, jonka ohessa Sanna lesoili uudella vaaleanpunaisella nokkahuilullaan. Viimeisten toimintasuunnitelmien valmistuttua väsyneet Jalislaiset lähtivät uneksimaan Lehmälän autuuksista.

Seuraava päivä alkoi jo klo 9 kun osa porukasta lähti kaupungille metsästämään mikkiständejä. Eikä mitä tahansa ständejä vaan kyseessä olivat harvinaisiksi osoittautuneet lyhyet, puomilliset ja limpulliset ständit. Viidennenkään musiikkikaupan kohdalla ei onni meitä suosinut, vaan jouduimme tyytymään limpun sijaan kolmijalkaan. Kohtasimme taas Kaapelilla jossa kamojen kasaaminen oli hyvässä vauhdissa. Noin kello 12 Kaapelin pihaan päräytti suuren suuri harmaa auto (www.keikkamestari.com), josta astui ulos iloisia Kuusankoskelaisia. Isä ja ystävät olivat saapuneet! Sitten laitettiin hihat heilumaan ja kamat oli autossa alle tunnissa. Lihas senkuin värähteli, kun hillittömät kelanauhurit ynnä vahvistimet nostettiin Mersun peräloosteriin. Jengi autoon ja matka kohti Kuhmoisia saattoi alkaa.

Matkan varrella pysähdyimme tankkaamaan ihmisravintoa ja -juomaa Lahen kaupungista. Suurperheen eväin jatkoimme matkaa studion suuntaan. Ennen Kuhmoista meidän tosin piti vielä pysähtyä ruokailemaan, jotta perille päästyä jaksaisimme ilman kiukuttelua ruveta studion kasaamistyöhön.

Noin seitsemän-kahdeksan aikoihin olimme vihdoin perillä Lehmälässä. Hallelujah! Tavarat siirtyivät rivakkaan maalaistalon sisuksiin ja kuski seurueineen pääsi jatkamaan matkaa takaisin sellun luvattuun kaupunkiin.

Naisväki otti haltuunsa majoittautumisen ja ruokahuollon, kun miesväki keskittyi studiokamojen kasailuun. Kun työpäivä alkoi olla pulkassa, lähdimme ottamaan tuntumaan maalaiselämään. Saunan lämmössä ja virkistävässä järvivedessä huljutetut musikantit fiilistelivät tulevia päiviä virvokkeiden ja sukulaisten parissa.

Lomat ohi ja puserrus alkaa

Moikkista moi!
Lomat on nyt lomailtu ja olemme palanneet kaupunkiin kera yhden melkein valmiin levyn. Teemme tännekin seikkaperäisen raportoinnin äänityksistä kuvien kera, kunhan Pinja ja Sanna pääsevät töiltään taas hieman luomaan. Palaamme siis piakkoin...